Kirjat aina odottaa
hyllyssänsä lainaajaa.
Kun ei ketään tulekaan
niin ne itkee suruissaan.
(Virpi Tarvainen)

Toivottavasti näiden kirjastonkäyttäjien kirjavinkkien avulla moni kirja ja lukija kohtaavat.
Jos haluat liittyä kirjavinkkaajien joukkoon, ota yhteyttä laune.kirjasto@lahti.fi. Voit esiintyä koko nimelläsi tai pelkällä etunimellä.

päivitetty 18.2.2010

Maailmaa kokeneen kirjastonkäyttäjän
Timo Alhon tärkeät kirjat eri elämänvaiheissa

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Isä luki tätä kirjaa minulle ääneen, kun en itse osannut vielä lukea. Silloin päätin, että opettelen lukemaan!

Pikkujättiläinen (1950-luvulla)

Ensimmäinen tietokirja, jonka lukemaan opittuani luin kannesta kanteen - ja moneen kertaan. Päätin, että rupean opiskelemaan myös kieliä, että osaan joskus lausua oikein Empire State Building.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

- ei kaipaa perusteluja

Isaac Asimov: Maailmankaikkeuden mitat

Tämä kirja avasi tajuamaan maailmankaikkeutta - edes hitusen.

Kirjaston kantakundin Alpon (55 v.) kirjavinkit

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
James Joyce: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Victor Hugo: Notre Damen kellonsoittaja
- suuri elämys nuoruusvuosina
Ross Russell: Bird elää! : Charlie Parkerin makea elämä ja kovat ajat
- ellei ole tutustunut Charlie Parkerin musiikkiin, tämä teos kyllä herättää halun tutustua

Professori Kari Enqvistin kirjavinkit

Imre Kertesz: Kohtalottomuus.

Kertomus unkarinjuutalaisesta pojasta, joka ei tajua joutuneensa keskitysleiriin. Tätä lukee voipuneen raivon vallassa.
Vain sattumalla on merkitystä, Kertesz viestii.

J.M. Coetzee: Barbaarit tulevat.

Valtakunnan äärilaidalla odotetaan vihollista, jota ei ole ja joka siksi täytyy keksiä. Tuo mieleen Buzzatin "Tataariaron", joka ei sekään huono ole. Tai miksei myös Samuel Beckettin. Coetzee ei kuulemma naura koskaan, ja se näkyy kirjassa. Mestariluokkaa.

Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu.

Kuvaus lestadiolaisten suviseurojen kesäpäivästä logistiikan näkökulmasta. Kukapa voisi uskoa, että muonitus ja äänentoisto voi olla niin kiehtovaa? Sikäli tyypillistä Raittilaa, että nytkin insinööritaito sisältää oman romahduksensa siemenen.

James Joyce: Dublinilaisia.

Jos joku klassikko pitää lukea, unohtakaa Tolstoit ja Dostojevskit. Pentti Saarikosken vaihteeksi erinomainen suomennos. Viimeinen novelli, "Kuolleet", on samanaikaisesti sekä herkkä että lohduton ja sisältää erään hienoimmista alkavan lumisateen kuvauksista. Sen jälkeen kelpaa matkustaa Tristeen ja piipahtaa caffe Pironiin, jota vastapäätä Joyce aikoinaan asui.

Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs.

Henkeä salpaava näkymä ihmiskunnankymmentuhatvuotisen globaalin historian syihin. Seepralla ei voi ratsastaa ynnä muita tekijöitä euroatlanttiseen ylivaltaan. Toivoisin itse kirjoittaneeni tämän.
 

Kari Enqvistin tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kuvataiteilija Anne Hakalan kirjavinkit

Margaret Atwood: Kissansilmä

Tämä teos aikaansai ikuisen ystävyyden kirjailijan tuotantoa kohtaan.
Innolla aina odotan häneltä uutta tulokasta

Doris Lessing: Viides lapsi

Viiltävän koskettava ja aikojenkin kuluessa ajatuksia pöyhivä teos.

Virginia Woolf: Oma huone

Tähän  kirjaan tulee palattua aina aika ajoin ja joka kerta tuntee oivaltavansa elämästään jotain uutta ja hyvin tärkeää.

Saila Susiluoto: Runoteokset Huoneiden kirja ja Auringonkierto

Teoksissa hitaasti aukeavaa (ainakin minulle), mutta sitäkin palkitsevampaa ajtuskudelmaa.

Lassi Nummi: Matkalla niityn yli

Hienoja välähdyksiä, koskettavasti tuntuvia luontoaistimuksia.

Lisäksi vinkkaisin lukemaan Mirkka Rekolan ja Eeva-Liisa Mannerin runoteoksia.
Molempien teksteistä löytyy loistavan kiteytynyttä ajatustyötä luonnosta.

Teatteritaiteen maisteri, kirjailija Eevamaria Halttusen kirjavinkit

Leo Tolstoi: Anna Karenina

- pakahduttava teos niin teemaltaan kuin aikalaiskuvaukseltaan. Sielun
alati rakentuvan mosaiikin yksi tärkeistä paloista.

Linn Ullmann: Armo

- Käsittelee hienovaraisen mestarillisesti vaikeaa aikaa pitkässä
avioliitossa. Miten luottaa, miten kertoa totuus, miten kuolla
arvokkaasti?

Tennessee Williams: Cat on a Hot Tin Roof (Kissa kuumalla katolla)

- Ihmissuhteiden kiehtovan ahdistava verkko, ja kuinkas sitten kävikään...
Analyyttinen ihmissuhteiden ja ihmisen psyyken kuvaus, jonka
erinomaisuuden kokee joka kerta myös saadessaan mahdollisuuden nähdä uuden
näytelmäversion. Kaikki hyvät näytelmät perustuvat erinomaiseen tekstiin.

Milan Kundera: Risibles Amours (suomeksi Naurattavien rakkauksien kirja)

- Traagisia novelleja rakkaudesta ja ihmisen kummallisuuksista. Hyvä
muistutus siitä, että äiti oli oikeassa, ja alusvaatteet on parasta
vaihtaa päivittäin.

E. Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

- Älkää te olko liian tiukkapipoisia lapsianne kohtaan, vaan antakaa
lapselle kissa! ( tai koira, tai lehmä, tai ainakin lupa joskus vähän
sotkea paikkoja ja riehua rällästää)
Ajatuksia herättävä ja riemullinen, samassa paketissa.

Eevamaria Halttusen tuotantoa Lahden kapunginkirjastossa
Eevamaria Halttunen Vellamon vinkeissä
Petra-kirjat

Harjun koulun 6 A -luokan kirjavinkit

Jacobson, Anders: Bert-sarja

- ei voi nauramatta lukea, vievät mukanaan

Gahrton, Måns: Eva ja Adam -sarja

- hyvää huumoria, tempaavat mukaansa niin, että pakko lukea loppuun saman tien

R.L.Stine: Goosebumps

- mahtavia kauhukirjoja, jännittäviä ja pelottavia

Annie Dalton: Enkeliakatemia; Siivet selkään

- surullinen tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka kuolee auto-onnettomuudessa. Aika erikoinen tyttökirja.

Nordström, Gunnar: Suuntana NHL

- lätkäkirja, todella kiinnostava, jos pitää urheilusta

Remes, Ilkka: Musta kobra

- seikkailukertomus, päähenkilö Aaro joutuu keskelle operaatiota, jossa aiotaan ryöstää plutoniumlasti
- todella hyvä!

Keräilijä, historian harrastaja Sirpa Heiskasen kirjavinkit

Helene Hanff: Rakas vanha kirja

Kuinka kestävää onkaan kirjojen keräilijän ja antikvariaatin työntekijöiden yhteistyö ja ystävyys. Ei meri eikä aika vaikuta siihen.

Kaarlo Nieminen: Lahden kauppalan historia

Jokaisen Lahden historiasta kiinnostuneen perusteos vuodelta 1920.

Maarit Verronen: Luolavuodet

Kun sukellat luolaan, pysähtyy aika, muu maailma unohtuu, kuljet vain luolatutkijan mukana kohti salaperäistä ja upeaa tuntematonta.

Anna Makkonen: Sinulle: romaani, joka ei uskalla sanoa nimeään tai nainen, kapina, kirjoitus ja historia, eli mitä tapahtui kun tämän kirjan tekijä sai käsiinsä erään päiväkirjan vuodelta 1905.

Teoksen nimi kertoo tärkeimmät asiat kirjasta. Lisäykseksi voisi mainita, että tuntematon neitonen kävi koulua Lahden yhteiskoulussa!

Kari Rahiala: Onnellinen keräilijä

Keräilijän ei tarvitse omistaa Picassoja tai Rolls-Royceja. Onnellinen voi olla vaikka teepussi- tai käyntikorttikokoelman kasaamisesta.

Sirpa Heiskasen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Toimittaja Mikael Hoikkalan kirjavinkit

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi

Maailmassa on paljon puoleensavetäviä seikkailutarinoita, mutta lukemistani kirjoista tämä on selvästi paras. Sääli niitä, jotka ovat
nähneet vain elokuvaversion. Minulle oli kirjan lukemisen jälkeen musertava pettymys nähdä tarina puristettuna pariin tuntiin.

Ben Elton: Tappavan kuuluisa

Pureva satiiri on viihteenlajina mitä parhain. Elton irvailee viihdebisnekselle ja ennen kaikkea tosi-tv:lle pistämättömällä
huumorintajulla. Aivan kuin hienossa sanomassa ei olisi vielä tarpeeksi, tarinan runkona on omintakeinen murhamysteeri, joka olisi jo yksinään hyvä aihe kirjalle.

J.K. Rowling: Harry Potter -sarja

Viimeinenkin osa luettu, eipä tarvitse enää odottaa kuumeisesti seuraavan osan ilmestymistä. Kirjasarjan parhaat hetket ajoittuivat keskivaiheille, kun yllätykset seurasivat toisiaan ja edessä oli niin tolkuttoman paljon tuntematonta.

John Le Carré: Ylimmät ystävykset

Vakoilua ja poliittista aktivismia Euroopassa kylmän sodan ajalta tähän päivään asti. Kirja kuitenkin kertoo tarinan yksittäisten pienten ihmisten eikä politiikantekijöiden näkökulmasta. Kuinka vaikeaa voikaan olla päästä siitä bisneksestä, johon on kerran heittäytynyt mukaan? Kirjoittajan kritiikki suurvaltapolitiikkaa kohtaan kaikuu välillä hyvin kovana. Pitää tutustua le Carrén tuotantoon enemmänkin; tämän opuksen poimin sattumalta alelaarista.

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie

Yritän tällä valinnalla motivoida itseäni lukemaan kirjan uudestaan, sillä ensimmäisen kerran kahlasin Juoksuhaudantien läpi armeijassa. Päähenkilö Matti Virtanen on hellyttävän perussuomalainen jurottaja. Ehkä kertomusta voi pitää varoittavana esimerkkinä siitä, millaiseksi jäyhä erakkoluonne voi muuttua pakkomielteidensä kanssa. Hotakainen pukee raskaat asiat kevyeen sävyyn.

Muille penkkiurheilijoille suosittelen luettavaksi kaikenlaisia urheiluopuksia omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Mielenkiintoisista
jääkiekkokirjoista voin mainita esimerkeiksi Kari Tynin kirjoittaman "Hannu Aravirta - Leijonan osa" ja Raimo Summasen "Meidän päivä".

Opiskelija Marianne Honkalan kirjavinkit

Viiden parhaan kirjan nimeäminen tuntuu mahdottomalta. Tässä kuitenkin elämää pohtivia kirjoja, joiden ääreen olen palannut:

Jane Austen: Emma

Emmasta pulppuava elämänilo tarttuu jokaisella lukukerralla.

Edward Morgan Forster: Hotelli Firenzessä

Teoksen päähenkilö opettelee elämään samalla tavalla kuin soittaa, ja inspiroi lukijaa samaan.

Lucy Maud Montgomery: Anna opettajana

Eräs Anna-sarjan helmistä: Jalat maassa ja pää taivaissa elävä Anna auttaa muistamaan, mistä elämässä on kyse.

Tommy Hellsten: Muutos

Runoja, jotka pohtivat sitä, mikä elämässä on tärkeää.

Jujja Wieslander: Lehmä rakentaa majan

Lasten kuvakirjahyllyjenkin teoksista löytyy lumoavia aikuisten tasoja. Mimmi Lehmä on kaikkien unelmoivien lukijoiden sankaritar.

Työyhteisöjen kehittämisen konsultti Timo Huttusen kirjavinkit

Suomalaisen (nyky)elämän kuvaukset ovat aina viehättäneet -ja jostain syystä hieman vino, ulkopuolinen ja kriittinenkin ote niisä miellyttää. Ensimmäinen ja minusta itsestään selvä valinta on kiteytetyn, kirkkaan lauseen mestari Hotakainen: blokkaan tuotannosta "Sydänkohtauksia". Toinen valinta tässä "sarjassa" on Rosa Liksomin 80-luvun lyhyiden tarinoiden teos "Unohdettu vartti"; marginaali-maailman kuvaus, mutta jotenkin jälleen niin pelkistetysti nostaa esiin mielenkiintoisia näkövinkkeleitä.

Toinen minua kiehtova "genre" on ihan mutkattomat, soljuvat tarinat; ikiaikojahan ne on tainneet ihmisiä kiehtoa - itseäni miellyttää tarinat, joita ei ole yritettykään liiaksi tehdä hienoiksi, runollisiksi, kantaa ottaviksi jne. Tästä maailmasta kaksi helmeä:
Kolmas valinta: Paul Auster; "Sattumuksia Brooklynissa" - positiivinen, oikealla lailla kepeä, mukaansa tempaava. Hyvä.
Neljäs valinta: Loistavien stoorien kertojan, John Irvingin monista hyvistä valitsen "Oman elämänsä sankari" - rönsyilevä, mutta silti jäntevyytensä säilyttävä ja hyviä tyyppejä kuvaava.

Tykkään kovasti myös arjen pieniä kuvioita analysoivista ja viiltävästi (mutta myös armollisesti) niitä kuvaavista kirjailijoista (usein vanhempia anglosaksisen maailman ladyjä Brookner, Taylor ja kumppanit), joista nostan esiin etenkin Carol Shieldsin ja häneltä teos, joka on viides valintani: "Ellei".

Kirjaston Ikäihmisten kirjallisuuspiirin" kirjavinkit

Anna-Liisa (89 v.)
Jose Saramago: Kertomus sokeudesta

- Ei ole rikasta, ei ole köyhää, kun kaikki kulkevat sokkoina.
Täydellinen tasa-arvo toteutuu, kun kukaan ei voi orjuuttaa toista ihmistä. Loistava teos.

Irja (80 v.)
Jeremei Aipin: Viimeinen aamutähti

- Vastakkain öljyn löytyminen ja alkuperäiskansojen oikeudet

Sinikka Arteva: Idän kirjeenvaihtaja

- Ammatin tuomia mielenkiintoisia kokemuksia

Bill Bryson: Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta

- Nostalginen muistelumatka englantilaistuneen amerikkalaisen muuttaessa takaisin Yhdysvaltoihin

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

- Yhteiskunnalliset muutokset kolmen sukupolven naisten elämässä.

Marianne Fredriksson: Simon

- Lapsia sodan jaloissa. Heidän elämäänsä seurataan aikuiseksi asti.

Valentin Rasputin: Viimeinen raja

- Kirjastossa työssä ollessani yritin aina löytää kirjalle ystävän.
Tälle pienelle kirjalle toivoisin löytyvän lukijoita. Rasputin kuvaahumoristisesti ja tarkkanäköisesti, miten lapset käyttäytyvät äitinsä kuolinvuoteen äärellä.

Aura
Tuomas Kyrö: Liitto

- Vaikuttava kirja. Ihmettelen, miten nuori kirjailija (31 v.) on osannut löytää niin monta tasoa kuvata niin erilaisia ihmisiä.

Raili 73 v.
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Nerokas teos. Aikuisena ymmärtää, että tämä on kirjojen kirja.

André Brink: Tuokio tuulessa

Historiallinen romaani 1700-luvulta. Aiheena ruotsalaisen tutkimusmatkailijan vaimon ja hottentottimiehen rakkaustarina Afrikan sydänmailla.

Louis Bromfield: Sateet tulivat

Intiaan sijoittuva romaani sadekauden aiheuttamasta tulvasta ja ihmisten selviytymisestä sen mukanaan tuomista kauheuksista. Lopulta kuitenkin aurinko tulee esiin ja maa ja ihmiset alkavat toipua.

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Konsta Pylkkäsen siniset ajatukset ovat kestäneet aikaa.

Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

Tervetullut jatko edelliselle. Saamme tietää, kuinka Konstan loppuelämä sujuu.

Marja
John Irving: Kaikki isäni hotellit

- Luen mielelläni kirjoja, joissa kerrotaan naisen sisukkuudesta ja onnistumisesta elämästä.
Tässä on sellainen teos.

Tarja
- Raamattu on vaikuttava kirja ja elämän perusta.

Fil.maist., kirjastonhoitaja, kaupunginvaltuutettu Eila Jokisen kirjavinkit

1. Juhani Aho: Papin tytär

on ollut rakkaita kirjojani vuosikymmenten ajan. Se on kertomus kaikkitietävän isän ja alistetun äidin tyttären lapsuudesta ja nuoruudesta, hänen toteutumattomista unelmistaan ja toiveistaan ja lopulta joutumista väärän miehen vaimoksi yhdentekevään avioliittoon.

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Turkin sotaan lähtenyt varakreivi osuu epäonnekseen vihollisen ampuman tykinkuulan eteen . Kotiin mies palaa kahtena kappaleena: toinen puolisko kylvää pahaa ja toinen, vähän myöhemmin kotiin kiirehtivä, taas ylenpalttista hyvää. Mitä kaikkea sitten tapahtuukaan, siitä kannattaa ottaa selvä. - Calvino on fantasian, hellän huumorin ja ironian ehdoton taitaja. Jokainen hänen teoksensa on ilo lukijalleen.

Eeva Kilpi: Rajattomuuden aika

Kirjassa Kilpi palaa lapsuusvuosiinsa Hiitolan Raivattalaan. Karjalaiskylä taloineen ja asukkaineen herää elämään. Kertomuksen keskipisteessä on äidin ja tyttären välinen suhde, hyvä ja vaikea samalla kertaa.

Pirkko Saisio: Voimattomuus.

Kolmiodraama avioliiton kariutumisesta ja uuden suhteen syntymisestä, ihmisenä olemisen ja rakastamisen vaikeudesta. Rakenteellisesti jännittävä. Kerronta pitää lukijan tiukasti otteessaan ensimmäiseltä riviltä hamaan loppuun saakka.

Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset

kertoo varakkaan kauppiassuvun tyttärien tarinan toisen maailmansodan varjossa. Kuvaa aikaa ja kulttuuria, joka kerran oli.

Heli Laaksonen: Pulu uis

Kun on oikein tylsää tai harmittaa, on syytä kaivaa kirjahyllystä Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoitettu runokokoelma ja nauttia sen riemastuttavista, paikoin hellän koskettavista runoista.

Eila Jokisen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kirjailija Seppo Jääskeläisen kirjavinkit
Lahden kaupunginkirjaston valitsema Vuoden kirjastonkäyttäjä 2006

Bo Carpelan: AXEL

Kirjan päähenkilö on Carpelanin kaukainen sukulainen, isosetä Axel Carpelan, Jean Sibeliuksen ystävä ja mesenaatti. Kirjana Axel on fiktiivinen ja fragmentaarinen päiväkirjaromaani. Lukukokemukseni oli aikoinaan niin vahva, että teos nousee usein mieleeni. Sisältö kertoo kuinka keskinkertaisuus saattaa kasvaa pyyteettömyydeksi, luuserista voi tulla varjosankari. Axel tukee mestaria tyytyen itse osattomuuteen. Musiikki on tukijaa ja säveltäjämestaria yhdistävä tekijä. Lukiessa tuntui jotain soivan taustalla. Unohtumaton kokemus.

Tuula Levo: NEITI SOLDAN

Romaani on Tuula Levon kaunokirjallinen esikoinen. Kirja kertoo kahden sisaruksen rakkaudesta kirjailija Juhani Ahoon. Teoksessaan Levo yhdistelee faktaa ja fiktiota hienovaraisen onnistuneesti Helsingin ja Tuusulan taitelijayhteisössä ilman juoruilun makua. Kirjailija Levo on taustaltaan historian opettaja. Asiantuntemus näkyy kypsänä tekstinä ja rakenteen selkeytenä.

Auli Mantila: VARPUNEN

Elokuvaohjaajan esikoisdekkari on hellä moraliteetti meidän ajastamme. Auli Mantila kuvaa kuolemaa, surua ja menetystä kouraisevasti. Kirjan tunnelmissa on tiheyttä ja hyytävyyttä. Alakuloisen perusvireen Mantila maustaa mustalla huumorilla ja makeankarvaalla ironialla. Jännittävän teoksen taustalla on muuan laaja ja tunnettu tuhotyö, jossa kuolee päähenkilön vakuutusvirkailija Inkeri Ahon sisko. Enempää en paljasta.

Veijo Meri: JÄÄKIEKKOILIJAN KESÄ

Romaani kertoo omaperäiseen tyyliin kuinka kaksikymppinen pikkukaupunkilaisnuorukainen Illu on saavuttanut mainetta jääkiekkoilijana, mutta muut elämän alueet ovat hänelle vielä tuntemattomia. Kesä 1954 muuttaa kuitenkin kaiken kun helteisen kaupungin atmosfääriin astuu Iso Vaalee, Illun mielestä kaupungin kaunein nainen. Illu kokee toisenlaisen rakkauden turvetyömaan itseään vanhemman keittäjättären kanssa. Seksikuvaus on rohkea, mutta ei rivo. Jokaisen täysi-ikäisen miehen ja naisen tulisi lukea tämä kirja.

Kalle Päätalo: VIIMEINEN SAVOTTA

Teos on mielestäni rakenteeltaan ja sisällöltään Päätalon romaanimaisin, joka ei kuulu tekijän tunnettuihin sarjoihin, vaan on itsenäinen taideluomus. Päähenkilönä on Vikke Nilo, savotoiden ilontuoja ja narrinosan ominut veijari. Elämän varsitien lähetessä loppuaan Vikke silmää muistumin kirjaviin vaiheisiinsa, lapsuuden huutolaisuuteen, aikuisiän uittoihin ja metsätyömaihin, jätkän pyhään ja arkeen. Kaksoiskerronta on hallittua. Ihmiskuvat ovat rikkaita. Ilo ja suru käyvät koskettavasti rinnan. Kirja kertoo ajasta, jolloin vaivaisapu muuttuu sosiaalihuolloksi. Ennustan, että kirjaa tullaan käyttämään tulevaisuudessa sosiaalialojen oppilaitoksissa oheislukemistona.

Usein unohtuu paikallisuus ja alueellisuus. Parin viime vuoden aikana olen hankkinut muiden ohessa kaksi kirjaa, jotka ovat vaikuttaneet eri tavoilla:

Jouko Halmekoski: SOTAORVON VALA

Tekijä on avannut sielunsa ja kirjoittanut koskettavan teoksen. Kirja on riipaiseva kertomus sodassa isänsä menettäneestä pojasta ja tämän kivuliaasta kasvusta aikuisuuteen. Teos on tarina elämän menetyksistä ja suruista, mutta myös onnen saavuttamisesta. Kirja palkitsee lukijansa.

Hannu Takala: KERTOMUKSIA KARJALAN KAIVAUKSILTA

Matkakirja perustuu FT Hannu Takalan arkeologisten tutkimusmatkojen aikana Karjalan kannaksella tekemiin muistiinpanoihin. Liikutaan Karjalan esihistoriassa, historiassa ja nykyisessä ajassa, eletään luonnossa ja tavataan nykyasukkaita. Lukiessani koin olevani mukana kaivauksilla ja elämässä joukon mukana. Se lukukokemus on harvinainen ja jää mieleen.

Koskettavia lukuhetkiä toivoo Seppo Jääskeläinen

Seppo Jääskeläisen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kirjoista puheen ollen olen viime vuosina halunnut lukea HYVÄÄ suomenkielistä kirjallisuutta,
ihan siksikin, etten unohtaisi äidinkieltäni englantilais-persialaisessa kieliympäristössä Afganistanissa.
Valinnan varaa siellä ei ole ollut. Usein olen lähettänyt itse itselleni paketissa Suomessa käydessäni
kirjoja (ja kahvia), tai ystävät ovat lähettäneet. Kaikki seuraavat kirjat olen lukenut Afganistanissa
ja olen raahannut ne myös takaisin Suomeen, koska niistä en ole halunnut luopua. En ole kuitenkaan mikään
kirja-arvostelija, mutta jotain voin valikoimastani sanoakin.

1. Khaled Hosseini: Leijapoika

Afganistanilaisen kirjailijan esikoisteos, romaani Afganistanin lähihistoriasta ja myös Amerikkaan paenneitten afgaanien kohtalosta. Realistinen, hyvin kirjoitettu, helppolukuinen, kirjoitettu "sisältä päin". Ihan eri luokkaa kuin meikäläisen söpötykset tai esimerkiksi joku Kabulin Kirjakauppias.

2. Markus Nummi: Kiinalainen puutarha

Tapahtumapaikkana ruotsalainen lähetysasema Kiinan Turkestanissa, marsalkka Mannerheimin "kulkureiteillä". Kirja kuvaa taitavasti ja herkästi islamin ja kristinuskon kulttuureita ja niitten eroja, kuvaa ystävyyttä yli kulttuurirajojen, tuo pakolaisuuden ongelmineen lähelle, kaunis rakkauskertomuskin se on.

3. Hannu Mäkelä: Mestari

Mukaansatempaava, kauniisti kirjoitettu Eino Leinon sielunelämän kuvaus. Sitä lukiessa miltei näkee mestarin itsensä istuvan siinä vierellä ja kuulee hänen kertoilevan elämästään.

4. Hannu Mäkelä: Äiti

Tässäkin minua kiehtoo kirjailijan kielen käyttö, sanoja saa ikään kuin makustella suussaan.
Kirja puhuttelee ja koskettaa.

5. Rakel Liehu: Helene

Hyvin kirjoitettu. Kirjailija on perehtynyt syvällisesti taiteilijan elämään. Kirjasta aistii saman "maailman", mitä taiteilija kuvaa maalauksissaan, jotka ovat äärettömän herkkiä ja pelkistetyn puhuttelevia, varsinkin hänen omakuva-sarjansa.

Leena Kaartisen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Toiminnanohjaaja, sivistyslautakunnan jäsen Antti Kalliomaan kirjavinkit

Vain viiden kirjan listaaminen oli yllättävän vaikea tehtävä ja lista tuntuu muuttuvan aina päivästä ja fiiliksestä riippuen. Tässä kuitenkin muutama kirja, jotka jostain syystä nousevat omiksi ajattomiksi klassikoikseni ja ovat kestäneet useankin lukemisen.

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Luin kirjan ensimmäistä kertaa joskus viides- kuudesluokkalaisena ja senjälkeen olen lukenut kirjan kohta jo parikymmentä kertaa. Taru sormusten herrasta tempaa minut edelleen mukaansa.

Ernest Thompson Seton: Kaksi partiopoikaa

Tämä eräkirjallisuuden klassikko kului käsissäni jo muksuna eikä ole menettänyt tehoaan vieläkään. Jos luonto ja erätaidot kiinnostavat niin tämä kannattaa kyllä ehdottomasti lukea.

Robert Louis Stevensson: Aarresaari

Aarresaari oli myös yksi lapsuuden suosikkikirjoja.

Ken Follet: Taivaan pilarit

Pimeään keskiaikaan sijoittuva monipolvinen tarina katedraalin rakentamisesta – ja paljosta muusta.

Myös näistä pidän paljon

Jan Guillou: Pahuus, Ristiretki-trilogia (Tie Jerusalemiin, Temppeliherra ja
Pohjoinen valtakunta)
Herman Hesse: Narkissos ja kultasuu
Kurt Vonnegut: mm. Siniparta
Albert Camus: Sivullinen
John Irving: mm. Vesimies, Neljäs käsi, Kaikki isäni hotellit.
Ilkka Remes, Taavi Soininvaara, Reijo Mäki

Kesällä 2007:

Joskus löytää elämänsä kirjailijan. Minulle se on nyt tällä hetkellä Eric-Emmanuel Schmitt, ranskalainen metafysiikan tohtori, joka asuu nykyisin Belgiassa. Romaanien ohella Schmitt on kirjoittanut myös näytelmiä, joista muutamia on esitetty Suomessakin.

Schmitt on Ranskan eniten myyty kirjailija, jonka alla mainitut kirjat Like on kustantanut erinomaisina suomennoksina vuosina 2006 ja 2007:

Oscar ja Roosamamma
Pilatuksen evankeliumi
Nooan lapsi
Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset.

http://www.eric-emmanuel-schmitt.com/

1. Marguerite Duras, Kirjoitan, Like 2005

Mm. Hiroshima rakastettuni kirjan kirjoittajan 78-vuotiaana sanelema kirja. Kun Duras ei enää kirjoittanut, hän luki Saarnaajaa ja piti Vanhan testamentin tekstejä teksteistä ylimpinä. Duras`n mukaan hyvässä kirjassa on hiljaisuutta ja yötä, se imaisee koko elämän mustan surun, kaiken ajattelun yhteisen alueen. ”On sanottava: en pysty. Ja silloin kirjoittaa.”

2. Arvid Järnefelt, Minun Marttani, SKS 2005

Psykologinen tositapahtumiin pohjautuva intensiivinen jännityskirja, jota ei voi jättää kesken. Ällistyttävää! Näin hyviä romaaneja kirjoitettiin siis viime vuosisadan alussa.

3. Jukka Sarjala, Äly ja tunne, Okka 2003

Bibliofiilien Seuran puheenjohtajan valitut kirjoitukset ovat kirjallisen kulttuurimme kulmakiviä. Sarjala luo jäsentäviä näkökulmia kirjallisuuteemme ja kysyy mm. onko kaunokirjallisuus unohtanut maailmanselittäjän roolinsa.

4. Bo Carpelan, Elämä, jota elät, Otava 1983

”…/ päivä kääntyy / päivä painuu / niin kuin valonsäde putoaa / uneen, kuolleet putoavat / hymyillen meitä kohti, / tervetulleeksi toivottaen / siunaten, / kaidat / haurasjäseniset.”
Yli 20 vuotta näiden koottujen runojen jälkeen Bo Carpelan on edelleen vauhdissa. Kun lukee Carpelania Palautuu selkeys ja maltti elämän kaaokseen.  

5. Otto Grundström, Tähtiotsa, Johnny Kniga, 2005

Etelä-Suomen Sanomien Katu-julkaisun erinomaisen nuoren pakinoitsijan avara-aistiset runot ovat jälleen yksi osoitus siitä, että sanoittaja-muusikoillamme on sana hallussaan, äly ja tunne käytössä.

6. Kauko Röyhkä, Henry ja minä, Like 2004

Röyhkä kulkee kuin eräs pyhä mies syntisten joukossa, arvostaen ja nostaen, näyttäen heille heidän vahvaa ja hyvää olemisen puoltaan, jolle myös voisi rakentaa ja tuntee surua siitä, että näkemään herättelyssä ei oikein onnistu, että kohde kulkee liian kaukaa ohi. Vain Röyhkä voi saada allegorian toimimaan pornotähden henkilökuvassakin. 

Alli Kantolan tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Myynti- ja markkinointipäällikkö Sinikka Karstilan kirjavinkit

Yöpöydällä odottavat vuoroaan:

VÄÄRYYSKIRJA, Kelan tutkimusosaston julkaisu, toimittanut Tuula Helne ja Markku Laatu

Meidän sukupolvemmeko on purkanut hyvinvointiyhteiskunnan, luonut taloususkon ja ajanut ihmiset pahoinvointiin ja ahdinkoon? Miten vääryydet voi korjata ja kuka sen tekee?

LUOVAAN TALOUTEEN, Sitran tutkimushanke, Markku Wilenius, tulevaisuuden tutkijaprofessori ja
Rooman klubin jäsen

Mitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja luovien toimialojen kehittäminen tarjoaisikaan yhteiskunnalle?
Milloin sen aika tulee?

Fjodor Dostojevski: Idiootti

Olen lukenut aikaisemmin ja aion lukea uudelleen. Kiehtova kirja, jossa ruhtinas Myskinin naivius, puhdas hyvyys ja inhimillisyys ovat epäsopivia ympäristön elämään, jossa itsekkyys, kieroilu ja kovuus on normaalia. Dostojevski kirjoitti kirjan jo vuonna 1868 ja usein tuntuu, että nykynormienkin mukaan inhimillisyys on lähinnä idioottimaista käytöstä. Kirjan ainoa huono puoli on sen koko. Kun nukahtaa, niin painava kirja kopsahtaa otsaan niin että mustelmahan siitä tulee.

Joseph Brodsky: Veden peili

Siksi, että siinä puhutaan kahdesta kaupungista, jotka ovat minulle eri lailla tärkeitä - Pietarista ja Venetsiasta.
Myös siksi, että Heini Moisio suositteli ja lainasi sen minulle.

Karen Joy Fowler: Jane Austen lukupiiri

Kunpa joku perustaisi vaikkapa Dostojevskin lukupiirin. Keskusteleminen lukemisesta ja kirjoista on hyvä jollei paras syy kokoontua.

http://www.lahti2011.fi/

Rehtori Riitta Keräsen kirjavinkit

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Teos, johon aina palaan. Siinä on kieli ja koko elämä.
Toimii myös Sami Garamin Allu Stemuna ja Mauri Kunnaksen koiraversiona!

Andrei Makine: koko tuotanto.

Kun olen lopettanut viimeisen, jään odottamaan seuraavaa. Pieniä, erikoisia ihmiskohtaloita eleettömästi kerrottuna ja lukijaan luottaen.

Gabriel Carcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys.

Kielellistä ilotulitusta, eleettömyydestä ei tietoakaan! Kaiken hullun kirjallisuuden alkukoti.

Lassi Nummi: Olemassa toisillemme.

Runoja ei mielestäni voi lukea välipalana tai nopeasti. Tiivis teksti vaatii syventymistä ja virkeää päätä. Lassi Nummi kuvaa hienosti vanhenemista, isovanhempana olemista ja läheisyyttä. Olen saanut paljon lohtua tästä kirjasta.

Jukka Mannerkorpi: Ranskalaisia makupaloja.

Armottoman herkkusuun mielikirja. Ei sisällä varsinaisia reseptejä, mutta ohjeilla saa kyllä aterian aikaan. Ruokaan liittyviä pakinoita ja samalla herkkuannos ranskalaista kulttuuria ja historiaa.

Opiskelija Tytti Kervisen kirjavinkit

Huomasin, että kaikki kirjat käsittelevät jollakin tavalla identiteetin muodostumista tai identiteettiongelmia. Ehkä siksi ne kaikki ovat minua myös koskettaneet, osa jopa itkettänyt.

1. Erlend Loe: Supernaiivi

Nuori mies ajautuu henkilökohtaiseen kriisiin ja alkaa pohtia, mikä elämässä todella on tärkeää. Vakavasta aiheestaan huolimatta paikoin hillittömän hauska kirja, joka opetti minulle lukioiässä, että kahvin juominen ei olekaan aikuisuuden mitta.

2. Ian McEwan: Sovitus

13-vuotias Briony tulkitsee sisarensa ja taloudenhoitajan pojan välillä näkemänsä kohtauksen väärin, minkä seurauksena kaikkien kolmen elämä muuttuu lopullisesti. Jo rakenteellisesti käsittämättömän hieno romaani, joka on yhtä aikaa pakahduttava rakkaustarina ja kertomus yhden ihmisen tarpeesta saada tolkkua todellisuudesta.

3. Sylvia Plath: Ariel

Runoja minuuden hajoamisesta ja maailman kohtaamisen vaikeudesta. Synkkä ja ahdistavakin kokoelma, jota Plathin musta huumori onneksi paikoin keventää.

4. Jhumpa Lahiri: Kaima

Romaani seuraa Gogol Gangulin, intialaissiirtolaisten amerikkalaistuneen pojan, elämää syntymästä kolmikymppiseksi. Lahirin kerronnassa, ja etenkin arjen yksityiskohtiin paneutumisessa, on jotain niin vastustamatonta, että romaanin lukee ahmimalla ja Gangulin perhettä ajattelee kiintymyksellä vielä pitkän aikaa kirjan lukemisen jälkeen.

5. George Eliot: Mill on the Floss (suom. Mylly joen rannalla)

Romaani itsenäisesti ajattelevan nuoren naisen ja konservatiivisen pikkukaupunkiyhteisön konfliktista. Päähenkilö Maggie Tulliver tahtoo itse ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin, sen sijaan että omaksuisi ajattelematta vallitsevat käsitykset. Romaanin voima on älykäs, pohdiskeleva ja voimakkaasti tunteva Maggie, 1800-luvun romaanille harvinaisen "kokonainen" naishahmo, joka pyrkii hyvään, mutta voi myös erehtyä.

Turun kirjamessujen ohjelmapäällikön Kari J. Kettulan kirjavinkit

Lukemalla ja kirjoittamalla jokainen meistä jäsentää omaa maailmaansa ja luo kynnyspuita omaan arkipäiväänsä. Kirjojen henkilöt auttavat meitä näkemään eteenpäin ja taaksepäin. Muistan kun luin ensimmäisen kerran nuorena Colin Wilsonin kirjan Sivullisen ongelma. Siinä Wilson taikurin tavoin raottaa meille William Blaken, Feodor Dostojevskin, Hermann Hessen, Sören Kierkegaardin, Friedrich Nietzschen, Vaslav Nijinskin ja Vincent van Goghin elämää ja ajatuksia. Kokemus oli huimaava. Samaa ovat kertoneet suomalaiset kirjailijat Hannu Mäkelä ja Jarkko Laine, joille Wilson näytti vaihtoehtoisia teitä elää ja ajatella.

Populaarikirjallisuudessa ihmesatujen vanhat selviytymistarinat jatkavat voittokulkuaan. Oudon kiinnostavia, negatiivisia selviytymistarinoita ovat Kem Nunnin Tijuanan aallot tai Jeff Longin Seinämä, jossa vuorikiipeilijä selaa elämäänsä noustessaan kielekkeeltä toiselle. Ympäristöliikkeen suuri klassikko on Edward Abbeyn kirja Kesä autiomaassa, jossa päähenkilö viettää päiviä ja öitä luonnon armoilla Amerikan lännen preerioilla ja kanjoneissa.
Samaa sarjaa ovat Jack Kerouacin kirjat, joiden maisemat vaihtelevat länsirannikon viinan ja huumeiden huuruisista
esikaupungeista vuoristoseutujen yksinäisiin sateisiin mäntymetsiin.

Monet runot ovat jo itsessään selviytymistarinoita. Heli Laaksosen lähes palvontaa lähestyvän suosion takana on ollut hänen kykynsä tarjota runojen kautta pieniä selviytymismalleja kiireen ja kaupunkien neonvaloviidakkojen turruttamille ihmisille. Pentti Saarikosken runokirjoja on aina hyvä lukea, niissä Saarikosken pitkä, ihmeellinen lause vie lukijaa mukanaan ja puhdistaa hänen ajatteluaan ja havaintojaan.

Marsalkka Mannerheimin kirja Ratsain halki Aasian, Anni Swanin Ollin oppivuodet, Åke Edwardssonin ja Jo Nesbön dekkarit tai Dan Simmonsin hieno Hyperion -sarja ovat selviytymistarinoita, joissa tekijät horjuttavat ensin matkojen rasituksilla ja vaaroilla turvallisuudentunnettamme ja palauttavat sen lopuksi usein yllättäen. Tämähän on myös Tove Janssonin Muumikirjojen suuri sanoma, maailmalta on hyvä tulla kotiin.

Arkielämän ja kirjallisuuden suuret ja pienet selviytymistarinat antavat meille uutta voimaa. Vaikka seisoisimme katuojassa, on katsottava tähtiin. Näitä kirjoja lukemalla pääsemme kauemmaksi meitä uhkaavasta, ympärillemme yhä tiiviimmin kiertyvästä, tahmeasta Big Brother- maailmasta. Älä kulje tallattua polkua, liukastut sanoo Stanislav Jerzy Lec aforismikokoelmassaan Vastakarvaan.

Turun kirjamessut
http://www.turunmessukeskus.fi/?n=6620

Takasivun henkilö Kari J. Kettula
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2006/9/muut/haastattelu.html

Kari J. Kettulan tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kirjastonhoitaja Maija Kivekkäänkirjavinkit

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Kirjahyllyssäni on lähes 20 vuotta ollut pokkari-Pohjantähti, yli 1000 sivua pientä pränttiä. Pari kertaa aloitin sen lukemisen, mutta aina into lopahti alkuunsa. Ajattelin jo, ettei kirja ole maineensa veroinen. Viime syksynä (-07) kuitenkin päätin lainata kirjan alkuperäisenä 3-osaisena versiona ja yllätyksekseni kirja imaisi minut täysin mukaansa. Linnan kuvaamana tuttu historia, esim. torpparikysymys tai vuoden 1918 sisällissota, alkoi ihmeellisesti elää, sai kasvot. Ja niitä ihmisiähän tuli ihan ikävä. Suosittelen, mutta en pokkariversiona.

Jaan Kross: Mesmerin piiri

Itsenäinen Viro 1930-luvun lopulla. Kirjailija on nuori Tarton yliopiston opiskelija. Opiskellaan, saadaan oma ystäväpiiri, huvitellaan, ollaan hyvin aktiivisia. Maailmantilanteen muuttuessa Viro noudattaa varovaista politiikkaa ja pian Neuvostoliitto – välillä Saksa – miehittää maan. Suurten muutosten keskellä ei ystävienkään kesken enää tiedä, kehen voi luottaa. Historia herää eloon tässä kuten monissa muissakin Krossin kirjoissa. Pakostakin jää miettimään, miten erilainen historia virolaisilla ja suomalaisilla on ollut.

J.M.Coetzee: Häpeäpaalu

Eletään apartheidin jälkeistä aikaa. Eteläafrikkalainen professori solmii suhteen nuoreen naisoppilaaseensa. Seuraa skandaali ja professori joutuu muuttamaan maalle tyttärensä luo. Siellä valtasuhteet ovat keikahtaneet ja valkoiset joutuvat kokemaan mustien taholta sortoa ja väkivaltaa.

Robert Antelme: Aidattu ihminen

Ranskan vastarintaliikkeessä toiminut Antelme kuvaa kirjassaan elämäänsä Candersheimin keskitysleirillä. Poliittisten vankien ryhmänjohtajina toimivat rikoksista tuomitut vangit: murhaajat, varkaat, huijarit. Kaasukammioita leirillä ei ole, pahinta on epätietoisuus, jatkuva sorto, täydellinen irrallisuus. Ällistyttävintä Antelmen kerronnassa on kiihkottomuus ja syyttelemättömyys.

Merete Mazzarella: Kun kesä kääntyy

Mazzarella pohtii kirjassaan mahdollisuutta valmistautua vanhuuteen. Hienoja oivalluksia luettavaksi meille, joiden kesä on kääntymässä syksyyn.

Tove Jansson: Muumi-satukirjat

Viisaita, lämpimiä, suvaitsevaisia muumikirjoja itse kunkin kannattaa lukea ilokseen silloin tällöin.

Talouspäällikkö Martti Komun kirjavinkit

Syksyllä 1979 tuli TV-sovitus ARTO PAASILINNAN romaanista ONNELLINEN MIES. Sain kirjan syntymäpäivälahjaksi, kuten romaanin ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ. Luin molemmat kirjat viikonlopun aikana, mikäli lukion ensimmäisen luokan oppilaalle oli uusi ennätys. Kirjat ovat oman kotikirjastoni ensimmäisiä nidoksia. Paasilinnassa minua on aina kiehtonut vauhdikkuus ja se, että kirja tempaa lukijan sisällensä. Kiinnostus satiiriin oli syttynyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin veljeni suositteli minulle SVEN WAHLROOSIN kirjaa VERUKKEITA, VERUKKEITA. Meillä on toisinaan huono tapa kertoa tekosyitä asioille, joita emme tee. Tai ladella valheita, jotta välttyisimme ikäviltä tapaamisilta. Kirja oli todella tehokas. Omaksuin kirjan sisällön niin tehokkaasti, että kiertelyn ja kaartelun sijaan puhuin totta seurauksella, että en nähnyt paria ystävääni sen koommin.

Edesmenneen toimittaja ESKO KERÄSEN ESS:ssa julkaistuista pakinoista julkaistiin hänen muistoksi SUKULAISMIES JA MUITA PAKINOITA. Kirja on täynnä uskomattomia tarinoita meistä arjen sankareista. Vanha totuus, kun savolainen on äänessä, vastuu jää kuulijalle (tässä tapauksessa lukijalle), toteutuu Kerästä lukiessa!

Vääksyläisen kirjailija PETRI TAMMISEN tuotanto on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ylitse muiden mielestäni on hänen lyhytproosa MUISTELMAT. Tammisen sarkasmi puree ja kirjan lyhyet tarinat sopii lyhytjänteisellekin lukijalle. Toisaalta yhden sivun tekstissä on tavaraa yhden novellin edestä. Kirjoissa ei löydy sankarimiehiä, vaan meitä tavallisia miehiä.
Mielenkiintoista Suomen lähihistoriaa löytyy pilapiirtäjä KARIN pilapiirroksista. Omistan kaikki kirjat. Etenkin 1970-luvun kirjoista löytyy se, mitä Neuvostoliitosta ei saanut kertoa.

Kehittämispäällikkö, kaupunginvaltuutettu Pekka Komun kirjavinkit

Kirjallisuus voi parhaimmillaan antaa vastauksia kysymyksiin, mitä olemme ja mitä on ihmisyys. Eipä juuri mikään muu asia olekaan niin kiinnostavaa. Toisaalta, koska kysymys on ihmiselle itselleen osittain mahdoton, voi kirjallisuuden anti olla kuvauksia sitä, miten tässä maailmassa pitäisi ja kannattaisi toimia.

Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia teoksen luin pari vuotta sitten. Se on hyvin mielenkiintoinen ja merkittävä kirja, mutta se ei vielä poraudu ihmisyyden ytimeen, siihen mitä on olla ja tuntea ihminen tällä planeetalla.

Ylä-asteikäisenä luin Isaac Asimovia ja Stanislaw Lemiä ja sain kenties parempia vastauksia kysymyksiini kuin myöhemmin Hawkingilta. Asimovin tuotannosta voin suositella Säätiö-sarjaa ja vähemmän tunnettua Itse jumalia. Lem kirjoitti kuitenkin lopulta siitä, mistä olin kiinnostunut. Futurologinen kongressi ja Solaris sisältävät Sigmund Freudin teorioihin viittaavia tulkintoja ihmisen psyykestä. Samaan aihepiiriin liittyvää analyysia olen saanut nauttia Herbert Marcusen loistavan Yksiulotteinen ihminen – teoksen parissa.

Jean-Jacques Rousseaun Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista on puutteistaan huolimatta vakuuttava kirja. Tätä Rousseaun teosta toivoisi käytettävän yhä osiltaan yhteiskunnallisen keskustelun pohjana – ihmisten välinen eriarvoisuus ei ole poistunut.

George Orwellin romaanit Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous luin lukioikäisenä ja ne ovat vaikuttaneet huomattavassa määrin maailmankuvaani ja varmasti myös siis poliittiseen ajatteluuni. Niiden sanoma on totalitarisminvastaisuudessaan selvä: yhtä ideologiaa ei saisi käyttää selittämään kaikkia asioita.

1900-luvun loppupuolen ihmisenä minulla on ollut tarve ymmärtää ja analysoida vuosisadan alussa käytyjä maailmansotia, erityisesti sitä jälkimmäistä. Voin suositella Olavi Paavolaisen Kolmannen valtakunnan vieraana todennäköisesti parhaana suomalaisena aikalaiskuvauksena kansallissosialistisen Saksan uhosta.

Hannah Arendt kuuluu mielestäni viime vuosisadan merkittävimpiin kirjailijoihin. Hänen The New Yorkerille kirjoittamansa Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahan arkipäiväisyydestä analysoi holokaustia, miten ihminen voi tappaa miljoonia ja miljoonia muita ihmisiä. Arendtin päätelmä "pahuuden" banaalisuudesta kertoo jotain hyvin olennaisesta ihmisestä: aivan normaalista ihmisestä voi tulla tarkasti masinoidussa koneistossa tappaja.

Lukemisen ei tarvitse kuitenkaan olla otsa rutussa tavaamista. Veikko Huovista, Edward Bunkeria ja Stephen Kingin kauhuklassikoita luen mielelläni.

Koulutuskeskus Salpauksen suunnittelija Tuomas Komun kirjavinkit

Muutamat kirjat ovat tehneet syystä tai toisesta minuun suuren vaikutuksen. Kun Halmeen Kaija pyysi kirjavinkkejä, huomasin että monet näistä ovat aika vanhoja lukukokemuksia ja siitä huolimatta vankasti mielessä. Monet kirjat ovatkin muodostuneet avainelämyksiksi ja olleet merkityksellisiä ajattelun rakennuspuita.

Tsingis Aitmatov kirjassaan Kirjavan koiran kukkula ja Vladimir Arsenjev kirjassaan Dersu Uzala –ovat tavoittaneet mestarillisesti ihmisen alkuperäisen pyyteettömän ja kunnioittavan luontoyhteyden.

Kalle Päätalo kirjoittaa omaelämäkerrallisissa teoksissaan täysin riisuttuna omahyväisyydestä. Vailla häpeää hän kuvaa noloimpiakin kokemuksiaan tarjoten lukijalle reilun mahdollisuuden samastua omiin tuntoihinsa. Päätalon Taivalkosken maisemiin sijoittuvia kirjoja pidän mestarillisina arkielämän tallenteina, joista kansatieteilijät vielä paljon tulevaisuudessakin ammentavat.

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla trilogia herätteli nuorena yhteiskunnallista ajatteluani. 1950-luvulla kirjoitetut Unto Parvilahden Berijan tarhat ja Arvo Poika Tuomisen Kenelle kellot soivat olivat 1970-luvulla luettuna hyvää vastapainoa median silloiselle värittyneisyydelle. Hymyilen aina sisäänpäin silloin, kun joku puhuu rinta kaarella siitä mitä kaikkea ei silloin niin sanotusti tiedetty tai saanut sanoa. Esimerkiksi Arvid Viirlaidin Viron metsäveljien taistelusta kertova Ristittömät haudat ilmestyi juuri tuohon Kekkosen-Brezhnevin aikaan. Jouluna lukemani Sofi Oksasen Puhdistus on mestarillinen täydennys tähän aihepiiriin.

Neuvostoliittolaisten sitkeyden vertauskuvana tuli luetuksi Aleksander Bekin klassikko Volokolamskin valtatie. Usein käsissäni kulunut Linnan Tuntematon sotilas oli hienoa lukea ruotsiksikin (Okänd soldat) erinomaisen käännöksen vuoksi. Käyttämällä suomenruotsin eri murteita kääntäjä on säilyttänyt taidokkaasti alkuperäisteoksen tärkeän murreulottuvuuden.

Sodanvastaisista kirjoista tulee ensinnä mieleen karun realistinen Dalton Trumbon Sotilaspoika. Tyylinsä takia pistämättömän hyvä Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on Trumboa huomattavasti kevyempää luettavaa.

Tätä nykyä kulutan useimmiten viihteellistä luettavaa. Jos jostain vielä löytyisi Arto Paasilinnan sitä parempaa eli varhaisempaa tuotantoa, voisi lukea kolmanteenkin kertaan veikeät Paratiisisaaren vangit ja Operaatio Finlandian.

Historiaan liittyvät kirjat viehättävät myös. Antti Tuurin kerronta tuntuu minusta rehdiltä ja vähäeleisyydessään jättää lukijalle asioiden punnitsemisen ja käsittämisen. Hänen kerronnassaan suuret asiat koostuvat pienistä eivätkä kaikki oivallukset tule kerrallaan, aivan kuin tosielämässä. Vuoden 1918 tapahtumiin liittyvien Tuurin kirjojen Kylmien kyytimies ja Suuri asejuna Pietarista lukuelämykset saivat minut päättämään, että luen kokonaisuudessaan Antti Tuurin tuotannon.

Äidinkielenopettaja, kuvanveistäjä Väinö Komun kirjavinkit

AARO HELLAAKOSKEN runokokoelma HUOMENNA SEESTYVÄÄ ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen. "Koukku" oli oppilaiden rakastama luonnonhistorian ja maantiedon yliopettaja Helsingin tyttönormaalilyseossa, jossa auskultoidessani syyslukukaudella 1952 ehdin muutaman kerran seuraamaan hänen suggestiivista opetustaan. Hellaakoski joutui yllättäen sairaalaan ja menehtyi lyhyen ajan kuluessa. Hän lähetti kouluunsa sairasvuoteeltaan viimeiseen asti runojaan, joita on tuossa kokoelmassa. Hellaakosken koko tuotantoa ajatellen tärkeämpi on hänen viimeisenä syksynään ilmestynyt Sarjoja, mutta särmikkäänä persoonallisuutena tunnetun runoilijan nöyryys ja avoimuus kuoleman edessä eivät hevin unohdu.

BO CARPELANIN romaani KESÄN VARJOT kertoo vanhenevan miehen paluusta suvun kartanoon, jossa hän 8-vuotiaana herkkänä poikana vietti kesää 1944. Hän käy läpi jatkosodan murroskesän värikkäitä elämyksiään, pelkojaan ja pettymyksiään sekä tapaa vielä muutamia tärkeitä henkilöitä ilmeisesti viimeistä kertaa. Kaiken muuttuminen, kuolema, vanheneminen ja kartanon rappeutuminen on kuvattu koskettavasti ja herkästi. Lukija huomaa yhtyvänsä Bo Carpelanin kysymykseen: kuka minä olen.

Iranilaissyntyinen Suomessa asuva lääkäri ALEXIS KOUROS pohtii kuvitetussa sadussaan GONDWANAN LAPSET identiteetin etsimistä ja sen löytymisen merkitystä. Satu on ajaton ja sopii varsinkin nykyään kaikenikäisille lukijoille.

Virolaisen JAAN KROSSIN KEISARIN HULLU on jännittävä historiallinen romaani. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten virolaiset ovat sen kokeneet, kun suomalainenkin lukija alkaa pohtia neuvostomiehityksen mielettömyyksiä.

Länsipohjalainen MIKAEL NIEMI kuvaa romaanissaan POPULÄÄRIMUSIIKKIA VITTULAJÄNKÄLTÄ Pajalan nuorten murrosikää hulvattoman hauskasti ja koskettavasti. Erilaiset perheet ja kasvuvuosiaan elävien poikien kivut ja ilot tuntuvat läheltä koetuilta.

ANTTI HYRYN teokset liikkuvat enimmäkseen hänen kotiseutunsa Kuivaniemen maisemissa. Romaanissaan ALAKOULU Hyry kuvaa jokivarren kouluikäisiä lapsia ja kyläyhteisön aikuisia erittäin tarkkanäköisellä ja niukalla, täsmällisellä kielellään.

Väinö Komun tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

http://dexcon.info/maalaispoika/

http://www.vainokomu.com/

Uskonnonopettaja, pastori Nea Kontion kirjavinkit

Britt-Marie Perheentupa: Kuuntele sukupuolesi viisautta ja Nainen voimansa alkulähteillä  

Jean Bolen: Goddesses in everywoman (suom. Jumalattaren aika)
Bolenin kirjat ylipäätään, jokunen taitaa löytyä suomeksikin.
 
Paolo Coelhon  koko tuotanto - varsinkin  Veronika päättää kuolla - 
teki minuun suuren vaikutuksen, mutta myös kaikki muut Coelhon kirjat luin ahmien läpi viime kesänä. Santiagon unelmat jäi myös mieleeni - tunnetaan myös nimellä Alkemisti .

Mietin nykyisessä elämäntilanteessani ja iässäni paljon aidon sukupuolten kumppanuuden ja tasa-arvon saavuttamisen vaikeutta.  
Feminiiniset arvot ovat alakynnessä eikä kukaan voi oikein hyvin. Maa lapsineen kärsii, eli luonto ja ihmissuvun oma jälkikasvu ovat suuressa  
vaarassa. Tähän hätään olen etsinyt voimaa ja viisautta edellä mainitsemastani kirjallisuudesta.

Raamattua, joka onkin jo kokonainen kirjasto sinällään, luen myös sekä työni vuoksi että itseni tähden.

Stuntkoordinaattori Reijo Kontion kirjavinkit

Luen enimmäkseen elokuva- ja teatterikäsikirjoituksia, myös kirjoina.  
Romaaneja luen noin yhden kahdessa kuukaudessa.
Viimeksi lopetin Roman Schatzin Rakasta minut ja sen rinnalla luin venäläisen samanikäisen kirjoittajan Wladimir Kaminerin kirjan Marssimusiikkia. Venäläinen päätyi Berliiniin, Schatz Berliinistä Suomeen.

Tärkeitä minulle ovat olleet Graham Greene (esim. Pakoteitä) ja John Steinbeck (esim. Hyvien ihmisten juhla).

Ikuisuuskirja Raamatun vierellä on Mika Waltarin Turms kuolematon.

Venäjän klassikoista rakastan Nikolai Gogolia.

Pastori Anna-Mari Kopon kirjavinkit

Ari Hukari: Islam kuvastimessa (WSOY).

Ari Hukari on perehtynyt islamiin sekä tutkijana että käytännössä asuessaan eri muslimimaissa. Kirja purkaa ennakkoluuloja ja valmiita vastauksia.

Torsti Lehtinen: Elämän hinta: esseitä (Kirjapaja)

Torsti Lehtinen puolestaan laajentaa lukijan ajattelua rikkomalla rajoja. Lehtinen käyttää lämmintä hirtehishuumoria ottaessaan etäisyyttä ajan ilmiöihin.

Anja Kohonen: Nerokas nolla

Aivovammasta kärsivä nainen kertoo hulvattomalla tavalla elämästään. Mitä elämä olisi ilman huumoria?

Märta Tikkanen: Punahilkka

Runollisesti kuvaileva kirja suurmiehen vaimon elämästä.

Erik Wahlström: Tanssiva pappi

Kirja kertoo Uno Cygnaeuksen elämästä.

Jurjen Beumer: Henri J. M. Nouwen : väsymätön etsijä

Hieno analyysi katolisen papin ajatuksista ja elämästä.

Corinne Hofmann: Valkoinen masai

Omaelämäkerta sveitsiläisestä naisesta, joka asettuu Keniaan asumaan neljäksi vuodeksi.

Minna Andersson: Seitsemän tytärtä

Äidiksi tulon tunnelmia 1840-luvulta nykypäivään.

Jonathan Coe: Konnien klubi sekä sen jatko-osa Suljettu piiri

Älykäs kirjoittaja luo yhteiskunnallista satiiria sisältäen myös syvää inhimillisyyttä.

Toimittaja, tuntiopettaja (Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti)
Markku Kosken kirjavinkit

Joseph Conrad: Pimeyden sydän

Loistavalla kielellä kirjoitettu, omalla tavallaan yhä ajankohtainen pienoisromaani. Orson Welles suunnitteli tästä
ensimmäistä elokuvaana, mutta teki sitävastoin Citizen Kanen. Francis Coppolan Ilmestyskirja.Nyt! perustuu siihen.

Bob Dylan: Muistelmat 1

Meinasi jäädä häpeällisesti suomentamatta. Omaperäisiä luonnehdintoja laulajista, kirjailijoista ym. Monimutkainen
mies puhuu suoraan, paljastamatta siltí mitään.

Kari Hotakainen: Syntisäkki

Vähälle huomiolle jäänyt timantti. Blues keksittiin Suomessa...

Colin MacInnes: Alkusoittoa

Meillä vieraaksi jäänyt 50-luvun Britannian ja nuorisokulttuurin kuvaus.

Bertolt Brecht: Me-ti - käänteiden kirja

Jäi täysin huomiotta. Politiikkaa, historiaa, filosofiaa -
ja kirkkaasti.

Markku Kosken tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Professori emeritus Veikko Kosken kirjavinkit

On monia kirjoja, jotka lukiessa ovat tuottaneet voimakkaan elämyksen. Alkajaisiksi poimin joitakin, jotka ovat avartaneet käsityksiäni maailman maiden ja kansojen olosuhteista ja historiasta. Minusta kaunokirjalliset teokset antavat syvällisemmän tuntuman kuin tietokirjat tai TV-dokumentit. Suuri opetus on se, ettei kaikkialla ole likikään samanlaista kuin Suomessa (puhumattakaan USA:sta), eikä tule olemaan. Seuraavat esimerkit ovat otos 1960-luvulta lähtien mieleenjääneistä teoksista.

Ivo Andric, Drina-joen silta

Tämä kirja kertoo elämästä Balkanin niemimaalla (Bosnia-Herzegovinassa) turkkilaisvallan alla. Poikia otettiin vanhemmilta kasvatettaviksi Turkissa islaminuskoisiksi virkamiehiksi. Kansa oli julman riiston ja terrorin alla, ja joutui orjatyönä mm. rakentamaan sillan Drina-joen yli. Viime vuosikymmenten vihanpito ja sodat uskontojen ja kansojen välillä sekä pohjaton epäluottamus Turkkiin tulevat tältä pohjalta ymmärrettäviksi.

Patric White, Ne jotka vaunuissa ajavat

Kirjassa kuvataan myötätunnolla Austraalian aboriginalien elämää, kulttuuria ja luontouskontoa, maahanmuuttajien halveksunnan ja valloitushalun paineessa. White kertoo abojen taidoista hankkia ravintonsa asunsijansa niukoissa olosuhteissa, sekä heidän valloittajille käsittämättömästä taiteestaan ja keskushenkilöiden kokemasta toisesta todellisuudesta. Jotkut maahanmuuttajat jakavat näitä ”vaunuissa-ajamisen” kokemuksia abojen kanssa ja tulevat ystäviksi heidän kanssaan. Luonnosta kaupunkiin joutuneille muutos on musertava. Kirjan kerronta on suggeroivaa.

Nikolai Gogol, Kuolleet sielut

Kollegineuvos Pavel Ivanovits Tsitsikov, tilanomistaja, yksityisissä asioissa Pikkukaupunkiin ilmaantuu miellyttävä herrasmies, joka hakeutuu piireihin ja alkaa seudun tilanomistajilta tiedustella kuolleita sieluja. Tapahtumia ja henkilöitä Gogol kuvailee vallan värikkäästi ja tämän tästä nautitaan runsaita ja herkullisia pöydän antimia. Päähenkilön menneisyys ja asema jäävät kuitenkin salaisuudeksi. Hyvin alkaneet afäärit keskeytyvät herrasväen epäluulojen ja juorujen seurauksena, ja sankari joutuu suin päin poistumaan paikkakunnalta. Kirjan lopussa lukijalle kuitenkin kerrotaan Tsitsikovin lapsuudesta, koulunkäynnistä ja siitä mikä hän on miehiään.

Kirja ilmestyi 1842, mutta suurta mielikuvitusta ei tarvita sisällön rinnastamisessa nykypäivään, erityisesti Venäjällä. Eettisesti tuomitaan rahan palvonta ja hankkiminen kyseenalaisin keinoin, eli osoitetaan millainen on ahneen loppu. Kuolleilla sieluilla operointi muistuttaa ties mitä pankkimiesten futuurien myyntiä tai pyramidipeliä. Sympaattisella puolella on Venäjän maan ja kansan tosiolevaisuuden hieno kuvaus. Se on itse asiassa pysynyt melko muuttumattomana, ainakin maaseudulla, jopa yli neuvostovallan.

Alastalon salissa

Prologi: Kun vuosia sitten alkoi eläkkeellelähtö olla edessä, työkaverit kysyivät mitä aion ruveta tekemään. Sanoin lukevani Alastalon salissa, josta oli paljon kirjoiteltu. En ollut viime aikoina juuri kaunokirjallisuutta ehtinyt ja jaksanut harrastaa, ns. asiaproosaa sitäkin enemmän kaikenlaisen anomusten, raporttien, käsikirjoitusten jne. muodossa. Kirjasta oli otettu uusi painos, ja heti se olikin luettavana. Sittemmin tuo kuvaus saaristosta on tullut luetuksi useaan kertaan.

Volter Kilven romaanin kehyskertomuksena on paikkakunnan miesten yhden päivän kokoontumisen yksityiskohtainen kuvaus. Ajankohta on lokakuun sunnuntai 1800-luvun loppupuoliskolla, eli purjelaivojen huippuaikoina. Kokoonkutsujana Alastalon isäntä, Herman Mattson, ja asiana päättäminen uuden suuremman purjelaivan, parkin rakentamisesta ja osuuksien jaosta niin rakentamiskuluista kuin myöhemmistä tuotoistakin.

Joitakin arvioitsijoita oli ihmetyttänyt, miksi tuosta piti kirjoittaa yli 800 sivua. Kilven monivivahteista ja omintakeista kielenkäyttöä ja huumoria tosin oli kehuttu, mutta minun mielestäni kirjan syvin olemus oli monilta jäänyt tajuamatta, ehkä kursorisen lukutavan takia; piti pian nähdä miten tahtojen taistelussa käy. Kirjassa on monta tasoa. Päivän mittaan kulkevien ulkoisten tapahtumien kuvaamisen ohella mukana on herkullisia ajankuvauksia monilta vuosikymmeniltä sekä meriltä että satamista Itämerta ulompaakin. Kaikkein vaikuttavin lähestymistapa on minusta psykologinen. Teoksen jännite syntyy inhimillisen kateuden ja vahingonilon aivan herkullisesta esittämisestä. Siinä keskiössä on toisen talon Pukkilan, isäntä Petter Pihlman. Alastalo on kaikissa toimissaan onnistunut paremmin kuin hän, ja nyt vielä esittää parkin rakentamista. Miksei hän, Pukkila? Siksipä hän koettaa nyt juonitella hankkeen nurin.

Kirjassa on laaja henkilögalleria, paikalla olevien lisäksi heidän sisäisessä puheessaan ja tarinoissaan lukuisia muita. Lukemisen tekee mielenkiintoiseksi se, että monista henkilöistä käytetään kahta nimeä, sekä virallista että talon nimen mukaista. Henkilöt ja varsinkin heidän luonteensa kuvataan muiden päänsisällön eli sisäisen puheen kautta. Niinpä usein mainittu Malakias Afrodite Härkäniemen piipun valikointijakso on pääosin Alastalon ja Pukkilan esittelyä ja luonteen analysointia. Naisilla on ajan hengen mukaisesti kokouksessa vain sivurooli tarjoilun hoitamisessa, mutta tajunnanvirtajaksoissa tulee esiin muitakin merkityksiä.

Tämä kirja pitää lukea kiirehtimättä ja nautiskellen. Kirjan merenkulun erikoistermien tai Volter Kilven omatekoisten sanojen tarkkaan merkitykseen ei kannata juuttua, vaan antaa mennä kielen poljennon mukana.

Jose Saramago, Kivinen lautta

Nainen piirtää kepillä maahan viivan, maanpintaan syntyy rako, joka laajenee ja syvenee, ja pian kuilu erottaa Iberian niemimaan muusta Euroopasta. Kivinen lautta lähtee kulkeutumaan Atlantille. Näin alkaa Saramagon kirja. Jatkossa viiden henkilön joukko kulkee laajalti pitkin maata ja viettää aikansa ravintoa ja majapaikkoja etsimässä, ja kokee vaelluksensa aikana moninaisia seikkailuja ja sattumuksia. Romantiikkaa ei ole viljalti, mutta kuitenkin ripaus. Kansainvälisellä tasolla ollaan paniikissa tämän luonnonmullistuksen johdosta. Kuten eräissä muissakin Saramagon kirjoissa salaperäinen ilmiö päättyy yhtä oudosti kuin alkoikin.

Aluksi Saramagon kielenkäyttö hämmentää; todella pitkä ja konstikkaita virkkeitä. Pian kuitenkin alkaa nauttia kekseliäästä ilmaisusta. Unenomaiset tapahtumat yhdistyvät ei suinkaan värittömien, mutta alempaa yhteiskuntaluokkaa edustavien keskushenkilöiden toimiin on kai sitä analyyseissä mainittua maagista realismia. Kivinen lautta on Saramagon myöhempiä teoksia kevyempi, että siinä ei ole painostavaa tuntemattoman voiman tai hallintokoneiston kuristusotetta. 

Veikko Kosken tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kulttuurilautakunnan puheenjohtajan Ulla Koskinen-Laineen kirjavinkit

Mauri Kunnas: Riku, Roope ja Ringo Värikäs päivä

Jokaisen väreistä kiinnostuneen perusteos. Osaan sen vieläkin melkein ulkoa luettuani sitä varmasti satoja kertoja lasten ollessa pieniä. Ja nyt Kameleontti on oranssi...

Erik Satie: Muistinsa menettäneen muistelmat

Huima pieni surrealistinen kirja liittyy sekä musiikkiin, että väreihin.

Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia

Kesäloman aloituskirja. Huikea seikkailu ja kaunista kerrontaa.

Vladimir Solouhin: Kolmas metsästys

sienestäjän muistiinpanoja, mietteitä pilkkimisestä
Kaunista ja tunnelmallista luontokuvausta. Ja sieniä!

Isabelle Allende: Henkien talo

Unenomainen chileläinen kertomus joka huipentuu sotilasjuntan valtaannousuun

Sitten vielä ettei totuus unohtuisi murhia! Ennen kaikkea skandinaavisten kirjoittamat dekkarit ovat poikaa!

Salpausselän Kirjailijat ry:n arkistoijan, "Talo Italiassa" -kilpailun finalistin
Jussi Kuokkasen lukuvinkit

Joseph Conrad: Lordi Jim

- Mestarillinen analyysi matkasta ihmissielun syövereihin.

W. Somerset Maugham

Minulle mieluisinta luettavaa ovat monet M:n novellit, mm. Suntio, Kirje, Leija, Viidakkoasema, Herra Kaikkitietävä ym.

Giovanni Papini: Gog

- Kutkuttavaa lukuherkuttelua.

Rabindranath Tagore: Ahnaat paadet (novellikokoelma)

Tauno Koivukoski: Paluu alkuun

- Vuonna 1946 ilmestynyt, jo aikoja sitten unohduksiin vaipunut pieni ihme - yksi suomalaisen scifi-kirjallisuuden varhaisimpia helmiä.

Jussi Kuokkasen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmasen kirjavinkit

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla.

Yksi on Suomessa yli muiden. Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia ja lauantai-illan lottoarvonta - mitä muuta suomalaisuudesta ylipäänsä tarvitsee tietää? Ja sitten kun on lukenut Pohjantähden kolme kertaa kannesta kanteen ja luulee tuntevansa Linnan läpikotaisin, voi lukea Päämäärän ja Mustan rakkauden ja huomata, ettei ollut aavistustakaan.

Peter Hoeg: Lumen taju.

Lumen taju on minulle vahvasti paikkasidonnainen kirja. Kerran kesällä olin yöjunalla matkalla läpi Suomen kohti Pohjois-Norjaa. Saksalainen kaverini oli kavunnut nukkumaan junan hattuhyllylle. Itse en saanut unta, joten yritin saada tolkkua Smillan murhatutkimuksista Grönlannissa samalla, kun juna kolkutteli eteenpäin sumussa jossakin Ylivieskan ja Oulun välillä. Vaikka Hoeg on omaan makuuni toisinaan vähän turhan kuivakka, kannattaa harkita myös Rajatapauksia ja Kertomuksia yöstä -tarinakokoelmaa.

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5.

Yksinkertaisesti eräs kaikkien aikojen vaikuttavimmista sodan järjettömyyden kuvauksista. Billy Pilgrim joutuu sotaan ja ajasta irralleen, mitä muuta siihen voi sanoa. Ja Vonnegutin lakoninen kieli on tietysti aivan omaa luokkaansa. Teurastamon jälkeen suosittelen tutustumista Galapagokseen, Vonnegutin karuun tulevaisuusfantasiaan.

Erlend Loe: L.

Tuskin koskaan olen mitään kirjaa lukiessani nauranut yhtä makeasti kuin eräänä juhannuksena lukiessani tätä verrattoman norskin hersyvää kuvausta siitä, miten Etelämeren saaret oikeastaan asutettiinkaan. (Tarkemmin ajateltuna Tuomas Vimman Helsinki 12 nauratti kyllä melkein yhtä paljon.) Pakollista Loe-lukemistoa on tietysti myös Tosiasioita Suomesta.

Stephen King: The Bachman Books.

Joo joo, eihän King ole edes kirjallisuutta! Nyt on aika heittää ennakkoluulot roskiin ja tarttua Kingin varhaiseen tuotantoon, joka syntyi Richard Bachman -salanimen alla. Bachman books pitää sisällään neljä pientä helmeä, joissa King säväyttää amerikkalaisen yhteiskunnan kuvaajana, ei niinkään kauhukirjailijana. Mutta muistakaa ? Kingit pitää lukea herkässä iässä, mielellään ennen
20 ikävuotta.

Huomaan, että olen tullut suositelleeksi vain yhtä suomalaista. Koska se ei vastaa nykyistä lukuprofiiliani alkuunkaan, pidän velvollisuutenani suositella vielä Kjell Westön kirjaa Leijat Helsingin yllä. Se kolahti aikoinaan siinä määrin lujaa, että herätti kiinnostuksen muitakin suomenruotsalaisia kirjoittajia kohtaan. Leijojen jälkeen kannattaa lukaista myös Westön varhaisten vuosien novelleja.

Koululainen Sanna Kuuselan (15 v.) vinkit

C.S.Lewis: Narnian tarinat

Narnian tarinat ovat jännittäviä, koska niissä on mukana myös puhuvia eläimiä, ei pelkästään ihmisiä. Näistä kirjoista ei puutu
mielikuvitusta! Minusta jännitys pysyy kirjojen loppuvaiheille saakka.

Eva Ibbotson: Virta vie viidakkoon

Kirjassa orpo englantilaistyttö Maia pääsee viidakkoon sukulaisten luo ja Maia on hyvin innoissaan. Hän kuitenkin pettyy perillä, koska
sukulaisperheen kaksostytöt eivät siedä Maiaa. Mutta kuitenkin Maia kielloista huolimatta tutustuu intiaaneihin ja viidakossa kasvaneeseen poikaan. Kun kirjassa oli päässyt alkuun, ei sitä malttanut jättää kesken.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Tuntematon sotilas kertoo Suomen jatkosodasta todella luontevasti. Tässäkin oli sama juttu kuin useissa muissakin kirjoissa: kun oli
päässyt alkuun, ei kirjaa malttanut jättää kesken. Kirjan tekee mielenkiintoisemmaksi se, että lähes jokainen hahmo puhuu eri murretta.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Tosi kiva kirja! Joonatan ja hänen pikkuveljensä ovat todella läheisiä toisilleen. Joonatan kertoo Korpulle tarinoita Nangijalasta, maasta, johon pääsee kuoleman jälkeen. Joonatan kuolee, ja hän lentää Nangijalaan. Pian Korppu lentää hänen perässään. Kun Joonatan ja Korppu ovat Nangijalassa, silloin vasta seikkailu alkaa! Upea kirja.

Susan Cooper: Pimeä nousee (Pimeä nousee -sarja)

Kirja on yksi parhaimmista fantasiakirjoista, jonka olen lukenut. Tästä kirjasta ei puutu jännitystä! 11-vuotissyntymäpäivänään Will
Stanton tajuaa, että hän on viimeinen Ikivanha. Ikivanhat ovat taistelleet Pimeää vastaan jo kautta aikojen. Suosittelen tätä kirjaa
niille jotka pitävät fantasiasta ja jännityksestä.

Suomentaja Marja Kyrön lukuvinkit

Raul Roine: Satuja (WSOY 1951)

Iki-ihanat Rudolf Koivun kuvat ovat tässä vanhassa painoksessa saaneet arvoisensa painoasun. Roineen sadut ovat filosofisia syväsukelluksia, käsittelevät suuria kysymyksiä: elämää, kuolemaa, elämän tarkoitusta ja ihmisen vanhenemista äärettömän viisaalla tavalla ja hienosti sadun keinoin.

Fredrik Lång: Elämäni Pythagoraana (Tammi 2005, suom. Marja Kyrö)

Tavattoman syvällinen ja viisas kirja - ja hauska - kaikille, jotka ovat kiinnostuneita talouselämän vääjäämättömiksi sanotuista laeista ja rahan mahdista. Siinä sivussa käydän läpi myös ihmisen sivistyksen matka antiikista nykypäivään. Ja suurin kaikista on jälleen kerran rakkaus, joka ei ole yksiselitteistä sekään.

Volter Kilpi: Alastalon salissa (Otava)

Minun ikuisuusprojektini, mutta niin mahdottoman hauska haaste massiivisuudessaan. Erinomaista lukemista kaikille tässä hektisessä maailmassa ja välkkyvien valojen sateessa. Vaatii aikaa ja mielentyyneyttä päästä sisään romaanin mahdottoman hyvää tekevään verkkaisuuteen, mutta sitten mieli lepää ja nauttii kielen omintakeisesta poljennosta ja leppoisasta myhäilystä ja kiireettömyydestä, jolla suuret päätökset tulisi tehdä.

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka (WSOY 2003, suom. Jouko Vanhanen ja Kaisu Lahikainen)

Historiallinen ja vivahteikas romaani, oikea runsaudensarvi Balthasar Russowin vaiheista 1500-luvun Tallinnassa. Yksityiskohtien ristipistokudelma, Tallinna on kuin elävä olento, jonka historiaan on hauska sukeltaa nykyturistin silmin. Kuva taatusti syvenee ja levenee.

Topelius: Välskärin kertomukset (suom. Juhani Aho)

Jos juonitellaan nykyään, niin Välskärissä vasta poliittista peliä ja lehmänkauppoja käydäänkin, ja siihen tahtiin, että nykymeno kalpenee. Aikaihmisenä sitä on tosi hauska lukea nimenomaan historian näkövinkkelistä.

Ja lopuksi dekkareista Eeva Tenhusen iki-ihana Mustat kalat.

Sen kesäisempää dekkaria ei kesälukemiseksi nainen löydä. Se todella vaatii lukijansa käymään Olavinlinnassa - varsinkin ukonilmalla.

Marja Kyrön tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Mainonnan suunnittelija Seppo Laineen kirjavinkit
(Seppo on Lahden kaupunginkirjaston kirjastokortin "isä")

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla/Tuntematon sotilas

Jokaisen suomalaisen tulisi lukea nämä. Siitä pitäisi säätää laki. Tarina siitä miten olemme tulleet tähän, missä nyt olemme. Tarina 
siitä, mitä on olla suomalainen tässä maailmassa. Eikä siinä kaikki: Kirjat ovat lisäksi loistavia, koskettavia ja syvästi liikuttavia 
romaaneja, jotka kukin seisovat omilla kerronnallisilla jaloillaan ja haastavat kaikki muut maailmankirjallisuuden romaanit. 
Kerrontataidetta parhaimmillaan. Tiedättekö muka yhtään muuta kirjaa, jonka henkilöt yhä elävät keskuudessamme puheenparsina, vertauksina, sutkauksina, ihanteina, esikuvina? Väinö Linna kouraisi syvältä. Aika velikulta! Sibelius, Linna ja Ruisleipä - näitä meidän täällä pohjolassa on nakertaminen (Tässä kohtaa saa ja pitää ääni ylpeydestä väristä). Samaan ei ole ruotsalaiset ikinä pystyneet!

Aapeli: Siunattu Hulluus

Rummukaisten veljesten odysseia. Vaikkei Rummukaisten teot ehkä vedä aivan vertoja Odysseuksen maineteoille, on kirja kylläkin  riemastuttavan täynnä Aapelin hiljaista viisautta ja pienieleistä, hykerryttävää ja niin kodikasta huumoria. Kannattaa katsoa myös 
kirjasta tehty televisioelokuva, jos sellaisen hyppysiinsä saa. "Sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tuloksia katsellessa täytyy todeta, että olisi Hän voinut onnistua paremminkin....Jos toki täytyy lisätä, että huonomminkin olisi voinut käydä." Huumori voi siis mainiosti liittyä filosofian seuraan, ilman että lopputulos olisi jäykän akateeminen. - Ei sinne päinkään! 
Pilkettä silmäkulmaan taskuun mahtuvassa paketissa. Kirja, jota luen uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen...

John Steinbeck: Hyvien ihmisten juhla/Torstai on toivoa täynnä.

Steinbeck on suuri humanisti. Kertomakirjallisuuden Kurosawa. Nämä kirjat ovat riemukkaita kertomuksia kalifornialaisen pikkukaupungin laitaeläjistä. Suurista ja pienistä persoonallisuuksista. Miten ihmeessä Steinbeck pystyykin löytämään kaiken roskasakin, huorien ja kelmien joukosta tällaisen määrän sielun kirkkautta, epäitsekkyyttä ja pyyteetöntä uhrautumista?
Siihen tarvitaankin jo Nobel-tason taitaja. Tarinoiden päähenkilöstä, Tohtorista, tuli kehitysvuosieni suunnannäyttäjä, tavallaan taustalla vaikuttava henkinen guru. Kiitos John, Kiitos.

Hannu Niklander: Aurinko katsoo taakseen/Radan varrella varjo/ 
(Trilogian kolmatta osaa odottelen malttamattomana)

Kertoo paljon oman aikamme pinnallisuudesta, että tällainen raskaan sarjan romaanisarja on jäänyt näinkin vähälle huomiolle, kuin on laita tämän mainion ja ilmeisen omaelämänkerrallisen teossarjan laita. Olen varma siitä, että kun tämän hetken "kuumien" kirjallisuusnimien teokset vuosien saatossa hiljalleen lakastuvat ja kuolevat pois, Niklanderin eepos vain paranee ja voimistaa väriään ja makuaan, kunnon Margauxin lailla. Kirjoissaan henkii vertaansa vailla oleva kulttuurin sivumaku. Maukasta tosiaan. Ja se jälkimaku....Mmmmm! Niklanderia suosittelen todellisille tuntijoille......ja nautiskelijoille. Pieneen kulttuurinjanoon tai iltapalaksi ystävien kesken sopivat myös mainiosti Hannun kahvilakertomukset ja runot tai pastissinkaltaiset pikku novellit. Toivotan herrasväelle hyvää lukuhalua!

Hannu Niklanderin trilogian kolmas osa on ilmestynyt nimeltään "Kuu jättää jäljen". Niin että ei sitä enää tarvitse malttamattomana odotella, senkun kipaisee kirjakauppaan ja hakee sellaisen omaksensa, niin kauan kun niitä vielä on saatavissa. Joten lompsa käteen ja kauppaan siitä, hus!

Hermann Hesse: Alppien poika

Mitä on olla taiteilija? Miten löytää oma itsensä maailmassa, jossa vietit vetävät sielua yhtäälle, samalla kun älyllisyys ja ihanteet 
toisaalle? Kuinka löytää oman sielunsa ne herkimmin soivat kielet? Miten olla Hermann Hesse? Hessen koko tuotanto karkeasti yleistäen kertoo kahdesta asiasta: Hessen itsensä henkisestä etsiskelystä kriisien kautta kohti tasapainoa ja harmoniaa kirja kirjalta, 
jonkinlaisena symbolisena kaunokirjallisena päiväkirjana. (Tämä on minun oma henkilökohtainen tulkintani, jota ei tarvitse ottaa totena.) Toisaalta ihmisten ikuisesta pysähtymisestä perimmäisten kysymysten äärelle, jotka ovat yksinkertaisuudessaan armottomia. Kirjat ovat usein kehityskertomuksia ja Alppien poika on näistä kaikista kenties kaunein ja koruttomin. Kuin pieni posliinilautanen unohtuneena Keisarin pompöösiin hoviin. Vaivaako ahdistus mieltä? Kirjallisuustohtori määrää Alppien poikaa säännöllisesti vähittäin 15 minuutin annoksina päivittäin. Sitten kassan kautta ulos ja kiitos ja näkemiin. - Seuraava?

Antikvaari Markku Laitisen kirjavinkit

Tämä ei ole suosituslista, vaan peili, josta olen nähnyt ja näen yhä oman kuvani: Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino (Gogol).
Kirjat (vain sepitekirjallisuus), jotka ovat seuranneet minua ja joita minä olen vuosikymmeniä seurannut:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Mitä tässä kirjassa on, sitä tarvitsen joka päivä ja sen löydän ehtymättömänä alati ympäriltäni: Seitsemän veljestä on äidinkieleni ja ainoa isänmaani

Leo Tolstoi: Sota ja rauha

Mitä tahansa Tolstoin tekstiä lukiessani hämmennyn siitä, miten hän on kyennyt näkemään kaikille yhteisen maailman ja todellisuuden niin uutena, uudistuneena: Thomas Mannin (Buddenbrookit, Pyhä syntinen) tavoin Tolstoi sanoo minulle, että elämämme kaikessa ainutkertaisuudessaan ei olekaan ainutkertaista. Joku on sen jo elänyt edestämme.

Veikko Huovinen: Hamsterit

Mielikuvituksen lintukoto, ilta-auringon paisteessa aitan seinänraossa, tuhansien aurinkojen kiertoessa

Lars Gustafsson: Mehiläishoitajan kuolema

Pelkään tarttua tähän moneen kertaan lukemaani kirjaan uudelleen: jos teksti onkin muuttunut minulle tunnistamattomaksi tai todeksi

Antti Hyry, Pentti Haanpää, Heikki Meriläinen, Samuli Paronen:

tuotannosta ei voi erottaa yhtä teosta, vaan kokonaisuus on yksi teos

Koululainen Laura Lemetin kirjavinkit

Cornelia Funke: Rosvoruhtinas

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan. Päähenkilöinä ovat kaksi karannutta veljestä, jotka tekevät uusien ystäviensä kanssa upean löydön.

Ann Brashares: Neljä tyttöä & viimeinen farkkukesä

Syvällinen tarina siitä kuinka parhaat ystävykset joutuvat kasvaessaan erilleen, vaikkeivät sitä itse haluaisi. Tämä on viimeinen kesä jolloin heillä on vielä kunnon mahdollisuudet tehdä jotain hauskaa yhdessä.

Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa

Tosi hyvä kirja, kannattaa lukea

Stephenie Meyer: Houkutus

Aivan ihana ja jännittävä tarina tytön ja vampyyri-pojan rakastumisesta ja vaaroista joita he kohtaavat.

Louis Sachar: Paahde

Poika ei ole tehnyt mitään pahaa, niin vain luullaan. Hänet toimitetaan rangaistusleirille. Siellä leiriläiset joutuvat kaivamaan joka päivä yhden kuopan autiomaahan…
Tosi hyvä kirja, kannattaa lukea

Heikki Liipolan, humppaavan eläkeläisen, kirjavinkit

Italo Calvinon tuotannosta olen pitänyt mm. näistä: Kosmokomiikkaa ja Paroni puussa.

Veikko Huovisen koko tuotanto on ehdottomasti lukemisen arvoista tavaraa.

SciFi vei melkoisen osan ajastani ainakin 30 v:n ajan. Isaac Asimovin Säätiö-sarja ja Robotit kiehtoivat kovin.
Erityisesti on mieleen jäänyt myös Greg Bearin Veren musiikkia.

Heli Laaksosen lounaismurrerunot hykerryttävät vallan mahdottomasti.

Liisan kirjavinkit

1. Vergilius: Paimenlauluja

Tämän kirjan lukemiseen minut johdatti uteliaisuus, miten ihminen muuttuu aikojen kuluessa. Kirja on kirjoitettu ennen ajanlaskumme alkua, tai ehkä jo keisari Augustuksen aikana. Publius Vergilius Maron, kirjoittaja, eli 70-19 eKr.
Vastaus kysymykseen löytyy tavallaan jo ensimmäiajan pyökin katveessa / ja soittelet ruokopillillä metsän lauluja, / mutta minä jätän kotikonnut ja rakkaat vainiot. / Minut ajetaan isänmaasta, / mutta sinä lepäilet varjossa huolia vailla / ja metsissä kaiutat kauniin Amarylliksen nimeä"
Häkellyttävää, miten samanlaisena ihminen pysyy aikakausien, olosuhteiden ja tapojen muuttuessa, joihin niihinkin näyttää ihmisen sisäisten ominaisuuksien summa vaikuttavan säilövästi. Yhä vieläkin ihmisiä ajetaan kotikonnuiltaan poliittisista tai muista syistä.
Kirja on siis poikkeuksellisen mielenkiintoinen, rehellisen tuntuinen, mutta myös hyvä. (Suom. Laura Lahdensuu ja Ari Saastamoinen).

2. Fernando Pessoa: Hetkien vaellus

Aikanaan kirja, joka seurasi mukana, minne tahansa liikuin. (Nykyisin sen paikan on vallannut T.S. Eliot: Autio maa, neljä kvartettia ja muita runoja, se vaatisi oman lukunsa, mutta upotan sen salakavalasti, ilman selityksiä, tähän.) Kiinnostavaa Hetkien vaelluksessa on mm. se, että kirjoittaja (1888-1935) on jakautunut useammaksi persoonaksi, jotka esiintyvät kaikki ?omalla nimellään? ja ovat todellisia, tyyliltään erilaisia, mutta kaikki hyviä runoilijoita. Tavallaan Pessoa kuvaa siis itseään ja ajatuksiaan eri näkökulmista. Jokaisessa ihmisessä on monta eri puolta, mutta harva päästää nämä alteregonsa esiin yhtä aikaa ja jopa polemisoimaan julkisuudessa toisiaan vastaan tai puolesta. Minä henkilökohtaisesti tunnen juuri Pessoan kaikkine erikoisuuksineen itselleni hyvin läheiseksi.
Kirjan on Pentti Saaritsa suomentanut.

3. Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen

Runoteos, jonka voi lukea sekä alkukielellä, että Eve Kuismin suomentamana. Rilke puhukoon puolestaan (ote runosta Sininen hortensia): "Kuin lapsen esiliina, puhki pesty, vailla värejä, / pian loppuun käytetty ja tarpeeton, / vain hetken, yhtä lyhyen, / kestää ihmiselämä."

4. Wislawa Szymborska: Ihmisiä sillalla

Luin yllä olevan kirjastosta, ja ihastuin. Harmi, että en muista suomentajaa, sillä myöhemmin hankkimani Sata szymborskaa, joka sisältää runoja myös mainitusta kokoelmasta, ja jonka on suomentanut Martti Puukko, on sen verran poikkeava suomennostavaltaan, etten tunnista siitä niitä runoja, joihin erikoisesti ihastuin. Harmittamaan jää vain se, kumpi kääntäjistä on päässyt "lähemmäksi" alkuperäistä runoa. Kumpaakaan käännöstä ei voi sanoa huonoksi.

5. Marjaana Aumasto: What a Bitch

Viimeksi lukemani kirja. Runoja nekin, suomeksi, nimestä huolimatta. Marjaana Aumasto on ottanut kuvauskohteeksi tavallisen keski-ikäisen naisen, jota hän kuvaa uskottavasti ja monitahoisesti. Runoista löytää äitinsä, tätinsä, isoäitinsä ja vieraammat kaduilla ja toreilla vaeltavat, joskus lyyhäten, joskus hyvinkin ripeästi kävelevät naisihmiset, joita harvoin näkee naistenlehtien kuvauskohteina. Tuntuu, että nämä naiset muodostavat oman kokonaisen rotunsa, joiden sisäistä elämää harvoin kukaan ryhtyy erikoisemmin pohtimaan. He ovat niitä naisia, jotka vain ovat, eivät pidä melua itsestään, eivätkä tekemisistään. Ja väitän, että se, että heitä on ja että he ovat, on kansakunnan turva. Se lämmin syli, joka on lapsesta asti tullut tutuksi. He ovat se kantava voima, joka pitää yhteiskuntaa yllä. He ovat kirjansa ansainneet. Eri asia, sopivatko he kaikki yhteen kirjaan, heitä kun on niin paljon, eri-ikäisiä, eripainoisia, erilailla ajattelevia. Mutta pohjimmiltaan he ovat varmaan kuin yksi ja sama henkilö. Turva ja lämmönlähde. Mutta myös hiukan turhamainen. Kukapa ei olisi?

Huomaan, että vaikka luen paljon proosaa, on tähän viiden listaan tullut vain runoteoksia. Kummallista. Pakko korvata tämä puute mainitsemalla edes joku proosan kirjoittaja, jota pidän tärkeänä. Tshehov, Dostojevski, Marcel Proust, Raymond Carver, Leonid Tsypkin ja kaikki muut, jotka ovat herättäneet ajatuksia ja osoittaneet, mitä me ihmiset pohjimmiltaan olemme. Viimeisimpänä tässä luettelossa voisi hyvinkin olla teos, joka vaikuttaa puhtaudellaan ja kirkkaudellaan. Se on Maxence Fermine: Lumi (suomentanut Annikki Suni).

Kouluttaja, "bookholic" Kaarina Linnasen kirjavinkit

John Steinbeck: Hyvien ihmisten juhla

Steinbeckin kirjat ovat minun ´masennuksenpoistokirjasarjani`, jonka ykkösenä keikkuu ikivihreä Hyvien ihmisten juhla. Sen huumori on maailmoja syleilevää ja henkilöhahmot itkettävän ihania. Malliesimerkki siitä miten ns. hyvä ja korkeatasoinen kirja voi olla hulvattoman hauska.

Günther Grass: Peltirumpu

Kuolematon klassikko, joka ensimmäisellä lukukerralla iski 15-vuotiaalta ´ilmat pihalle`. Myöhemmillä lukukerroilla tämän
irvokkaan satiirin vaikutus on vaan vahventunut. Kolmivuotiaan kokoiseksi jäänyt Oskar rummuttaa itsensä lukijan ikuisuusmuistiin.

Pentti Haanpää: Noitaympyrä

30-luvun pulavuosien tarina noitui minut heti eka lukemalla. Kirjan sankari Pate Teikka on sosiaalisesti vastuuntuntoinen metsämies, jonka absoluuttinen vapaudentarve ajaa kirjan lopussa etsimään parempaa maailmaa itärajan takaa. Kriittisenä yhteiskunnan kuvaajana Haanpää on tässä parhaimmillaan.

George Simenon: Komisaario Maigretin tutkimukset (koko sarja)

Tässä kirjasarjassa ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Lukemattomia lukemisia kestävää kaunokirjallisuutta, rikoskirjallisuuden ylittämätöntä eliittiä. Humaanin piippumiehen, Jules Maigretin rinnalla ei mainitsematta voi olla mainiota madame Maigretia, vahvaa ja vaatimattomuudessaan valovoimaista naishahmoa (selvästi Koskelan Almansukua).

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla.

Kirja ei esittelyä kaipaa - se on minun Elämäni Kirja; en minä sen edessä mitään mahda, muuta kuin rakastamisen verran. Kun päivä on ollut hanurista ja arki ahdistaa, menen usein illalla Pentinkulmalle. Avaan Pohjantähteni sattumanvaraisesti ja olen heti ystävieni parissa omilla juurillani suomalaisimmassa Suomessa.

Luokanopettaja, sanataideohjaaja Eeva Linnossuon kirjavinkit

(Kaikki kirjat ovat sattumalta henkilöiden kehityskaaria lapsesta tai nuoruudesta aikuisiksi ja vanhuksiksi. Huomasin sen vasta, kun olin kirjoittanut ne tähän vinkkilistaan.)

Irving Stone: Michelangelo

Ihastuttava kirja taiteilijamestarin elämästä ja työstä.
Olen lukenut tämän kirjan aikoja sitten, enkä ollut aloittanut vielä kirjapäiväkirjan pitämistä. Mutta kirja on jäänyt mieleen kiehtovana lukukokemuksena.
Kirja tekee Michelangelon eläväksi henkilöksi. Se kertoo millaista on kasvaa ja tehdä työtä sen aikaisen Italian ahdasmielisessä ilmapiirissä.
Nuorella miehellä on halu luoda ja tutkia, mutta kirkko määrää ja valvoo mitä saa tehdä ja miten. Michelangelolla oli polttava tarve tutkia ihmisruumista, jotta voisi ymmärtää ja kuvata sitä paremmin.
Kirja on luultavasti saatavilla kirjastoista. Kirjakerhojen listoilta sitä ei kuitenkaan löytynyt, kun etsin.
(Itse asiassa ajattelin ensin valita tämän kirjan paikalle Sarah Dunantin kirjan Venuksen syntymä. Se kertoo samoista teemoista ja ajoista.)

Eerik Wahlström: Jumala

Samalla hyvä ja paha kirja. Se on loistavasti kirjoitettu, hauska ja ajatuksia herättävä. Mutta kun tätä kirjaa lukee, tuntuu siltä, kun tekisi syntiä.
Kirjassa esitetään Jumalan kehityskaari nuorukaisesta vanhaksi ja väsyneksi mieheksi. Nuorena Jumala on äkkipikainen ja lyhytnäköinen ja täysin mielivaltainen. Hänen lempiharrastuksensa on esinahkojen keräily. Arkkienkelit touhuilevat kukin tavallaan Jumalan juoksupoikina.
Kirjassa on Raamatun kanssa yhtäpitäviä asioita, mutta Jumalan ajatuskuvioita ja syitä ratkaisuihin on lisätty. Eikä ne syyt ole aina loppuun harkittuja.
Tämä kirja on rattoisaa ja älyllistä luettavaa. Luulisin, että siitä saa irti, mitä enemmän Raamattua tuntee. Mutta en voi suositella kenellekään tosikolle.

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Olen lukenut tämän kirjan useita kertoja, sekä nähnyt elokuvan monta kertaa. En osaa sanoa, kumpi on parempi, kun molemmat, sekä kirja että elokuva ovat loistavia.
Kirja kertoo hollantilaisen taiteilijan, Johannes Vermeerin, palvelustytön tarinan. Nuori, kokematon tyttö palkataan taiteilijan taloon piiaksi. Hänen tehtävänsä on myös siivota isännän ateljee, mutta niin, ettei mitään esinettä saa siirtää.
Taiteilija ja tyttö ystävystyvät, ja vähitellen tytöstä tulee taiteilijan apulainen, joka salaa muulta talon väeltä auttaa isäntäänsä. Lopulta hän päätyy myös taiteilijan malliksi.
Kirjassa on romantiikkaa, tarkkaa taiteen kuvausta sekä 1600-luvun Hollannin kuvausta. Kirjasta on saatavana kuvitettu versio, jossa on kuva yhdestätoista Vermeerin maalauksesta.

Andrew Miller: Kivun mestari

Poika on luonnon oikku, hän ei tunne lainkaan kipua. Hän ei opi tuntemaan myötätuntoa myöskään muiden pelkoa tai tuskaa kohtaan.
Aikuisena hänestä tulee mestarillinen kirurgi, mutta täysin tunteeton.
Tietäjänainen parantaa James Dyerin. Hän oppii tuntemaan kivun, mutta samalla hän romahtaa henkisesti. Hän kokee kaikki kivut ja tunteet, jotka hän on aiemman elämansä aikana kokenut.
Tämä on kiehtova, hyvin kirjoitettu kirja.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
(sekä kaikki alkuperäiset Muumi-kirjat)

Rakastan Tove Janssonin kuvauksia. Esim. ”Taivaanrannassa lensi rivi mustia pilviä kulmakarvat uhkaavasti rypyssä.” tai ” Minä seisoin aivan hiljaa ja näin yön hajoavan ohuiksi hehkuviksi hunnuiksi.”
Kirjat ovat sekoitus rajatonta mielikuvitusta sekä realismia.
Tove Jansson on lempikirjailijani, jos nyt joku täytyy mainita.
Mutta ihastus on syntynyt vasta aikuisiällä.
Muistan, että lapsena, kun luin koulun lukukirjasta katkelman kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti, niin mielestäni teksti oli jotenkin kummallista ja otukset omituisia.
Opiskeluaikaan jouduin opetusharjoittelussa luettamaan luokalle koko kirjan Muumilaakson marraskuu. Lapsille tehtäviä tehdessäni jäin muumien ja Toven Janssonin kielen lumoihin.

Kirjailija Tittamari Marttisen kirjavinkit

Minulla on paljon rakkaita kirjoja. Tässä viisi kestosuosikkiani: kuvakirjasarja, lastenromaani, nuortenromaani, kunnon ihmissuhderomaani sekä dokumenttipohjainen romaani. Näin ainakin eri suosikkilajini tulevat hyvin edustetuiksi.

Pija Lindenbaum, Henna-sarja (WSOY)

Henna ja harmaat sudet, Henna ja pässinpäät, Henna ja hurjat hirvet.
Ruotsalaisen kuvakirjantekijän valloittavan omaperäinen sarja täynnä veikeitä hahmoja ja tilanteita. Arka ja vetäytyvä Henna keksii hurjia ja hauskoja leikkejä susien, lampaiden ja hirvien kanssa. - Muista myös Lindenbaumin kuvakirja Kun Ollin äiti unohti (WSOY).

Jacqueline Wilson, Tatuoitu äiti (Otava)

Brittikirjailija Wilson kuvaa nykytyttöjen elämää ja rankkoja perhesuhteita letkeän humoristisesti ja vilpittömällä otteella.

Margaret Mahy, Hitaat tunnit (Tammi)

Uusiseelantilainen Mahy on luonut Grimmin satujen hengessä unenomaisen kuvauksen nuoren miehen elämänmuutoksesta 24 tunnin aikana. Mitä kaikkea ihmiselle voi tapahtua vuorokaudessa?

Carol Shields, Sattumankauppaa (Otava)

Kanadalaisen Shieldsin varhaistuotannosta kaksi romaania yksissä kansissa, avioliiton lempeä kuvaus kahdesta näkökulmasta.

Torey Hayden, Nukkelapsi (Otava)

Koulumaailman kuvausta henkisesti sairaiden tai häiriytyneiden lasten luokassa. Suosittelen myös Haydenin kirjoja Hiljaisuuden lapset, Toisten lapset ja Tiikerin lapsi.

Kirjailija Tittamari Marttisen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kasvatustieteiden maisteri, erityisluokanopettaja Jussi Melasen kirjavinkit

Raymond Chandler: Pikkusisko ja Pitkät jäähyväiset

Nämä muodostavat amerikkalaisen kovaksi keitetyn dekkarin peruskallion. Niissä 1940-luvun Los Angeles paistattelee dynamona, jossa järjestäytynyt rikollisuus näyttää saavan vastusta "miehisen miehen" mallista. Naista ei lyödä ja juoni on särmikäs ja korruption vastainen.

Mika Waltarin tuotanto: Sinuhe egyptiläinen, Turms kuolematon ja Mikael Karvajalka

Näissä kirjoissa elämän koko kirjo paljastuu spektaakkelina ja mielikuvituksen sateenkaarena, josta voi aina ammentaa uutta.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Suomalaisen miehen sielunmaiseman kirurgisen tarkka syväluotaus.

Eino Leino: Helkavirsiä ja koko runotuotanto

Hän olisi ansainnut kansallisrunoilijan tittelin eikä ruotsinkielinen Runeberg.

Albert Camus: Putoaminen

Katumuksentekijä-tuomarin ankara yksinpuhelu ja moraalinen kannanotto.

Ivan Gontsarov: Oblomov

Venäläisen sielunmaiseman ja olotilan uskomaton peilaus.

Koululainen Taru Minkkisen (15 v.) kirjavinkit

Eleanor Jones: Blue time

Kirja kertoo arabihevosen ja tytön huimasta ystävyydestä, joka huipentuu jännittävään seikkailuun. Kirja herättää monenlaisia tunteita ja tuntemuksia, suosittelen kaikille eläimistä pitäville. Ihanan koskettava kertomus ystävyydestä ja sen parantavasta voimasta.

Clive Barker: Abarat

Hauska, jännittävä, toisinaan pelottavakin fantasiakirja. Kirjassa on kirjailijan itse maalaamia kuvia, jotka tuovat tarinaan eloa, ja kuvat tuovat tekstiin vaihtelua. Tarina on kerrottu useiden henkilöiden näkökulmista, joten kirjassa on monia erilaisia mielipiteitä asioista, mistä itse ainakin pidän.

Annie Dalton: Siivet selkään (Enkeliakatemia)

Kirja kertoo ihmeellisestä kuolemanjälkeisestä elämästä enkelinä päähenkilön suorittaessa erilaisia enkelien tehtäviä suoriutuen niistä joskus vain hiuksenhienosti. Eräällä tavalla kirja on surullinen, koska sitä lukiessa joutuu joka tapauksessa miettimään kuolemaa. Mutta toisaalta on mukavaa lukea tämän tyylistä fantasiakirjallisuutta.

R.L. Stine: Uhka metsässä (The nightmare room, 6)

Kirja on uskomattoman hyvin kuvailtu, ja se sai niskakarvani nousemaan pystyyn pelosta! Suosittelisin kaikille kauhukirjallisuuden ystäville, jotka elävät tällaisten kirjojen vuoksi. R.L Stinen muutkin kirjat ovat samaa tasoa tämän kirjan kanssa, ja suosittelen myöskin kirjailijan muita kirjoja lämpimästi kaikille.

J.R.R Tolkien: Taru sormusten herrasta

Uskomaton seikkailu hobittien, kääpiöiden, haltijoiden ja ihmisten seurassa! Kirjassa on monia näkökulmia, eikä siihen kyllästy useammallakaan lukukerralla. Suosittelen kaikille fantasia/sotakirjojen ystäville. Ja tietenkin kaikille Taru sormusten herra -leffojen nähneille ihmisille.

Toimittaja Heini Moision kirjavinkit

Viiden kirjan lista on minulle mahdoton tehtävä, pitäisi valita viisi viimeksi luettua, viisi dekkaria, viisi klassikkoa, viisi…rajaan listani viiteen venäläiseen kirjaan ja kirjailijaan.

1. Leo Tolstoi, Sota ja Rauha

Joka toinen kesä luen Sodan ja Rauhan, joka toinen kesä kaikki Chandlerin dekkarit.

2. Joseph Brodsky, Veden peili

Brodsky kuvaa Veden peilissä talvista kuukautta Venetsiassa, mutta kertoo kirjassaan Pietarista ja luopumisesta.

3. Leonid Tsypkin, Kesä Baden-Badenissa

Kirja kertoo Tsypkinin matkasta Moskovasta Pietariin, Dostojevskin sata vuotta aiemmin tekemästä matkasta Baden-Badenin, rakkaudesta, velvollisuudesta ja kirjallisuudesta.

4. Viktor Jerofejev, Miehet

Daniil Harmsille kumartava satiirikko, jota luettuaan ymmärtää vähän enemmän Venäjästä ja vielä enemmän miehistä.

5. Daniil Harms, Sattumia

Harms kirjoittaa yksinkertaisia lauseita ja pieniä tarinoita, joiden sisältö on lukijalle samanlainen ilo kuin oivallus katsoessa abstraktia maalausta.

Lahti 2011

Kari Naskisen kirjavinkit

Yöpöytäni kautta kulkevista kirjoista 80 prosenttia on yhteiskunnallista tietokirjallisuutta, historiaa, politiikkaa, elämäkertoja yms. Kaunokirjallisuudesta on vaikea tehdä yksittäisiä kirjoja koskevaa suosikkilistaa, mutta jotakin kuitenkin:

Günter Grass: Kampela (Tammi, 1979). Tämä oli ensimmäinen lukemani Grassin romaani, ja vaikutus oli niin suuri, että heti piti jostakin löytää Peltirumpu (Otava, 1961) – löytyikin, ja siitä alkoi Grassin koko tuotannon läpikäyminen. Grassin teoksista saa hyvin kattavan kuvan Saksan ja koko Keski-Euroopan historiasta, sen mielenlaadusta ja kaikesta siitä, mikä tuota aluetta on viimeisten sadan vuoden aikana vaivannut. Kun Grass vuonna 1981 vieraili Jyväskylän Talvessa, menin minäkin paikalle, ja seuraavana kesänä tapasin Grassin tietenkin Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa. Lienenkö vähän feministi, mutta Kampela on joka tapauksessa kirja, minkä kanssa olen ehkä suurimman lukuelämykseni kokenut. Sitten kun otetaan Grassin koko tuotanto yhtenä kokonaisuutena, niin se on omalla listallani kaikkien aikojen toiseksi paras taideteos.

Hermann Hesse: Lasihelmipeli (Kirjayhtymä, 1972). Tämä on kirja, joka on jäänyt mieleeni kummallisella tavalla; en tiedä varsinaisesti miksi, mutta siellä se vain päässäni pyörii, vaikka lukemisesta on kulunut jo noin 30 vuotta. Viimeksi löysin sen kuitenkin uudestaan Markku Laitisen Aleksis K:sta ja panin joululahjapakettiin vaimolleni. Odottaa uutta lukukertaa, joten saa nähdä, selviääkö syy mielessäni pysymiseen. Oikeastaan sen vain Lasihelmipelistä muistan, että se on jonkinlainen vastahyökkäys totalitarismia ja muuta vastenmielistä kahlitsemista vastaan. Paras puolustus on vastahyökkäys, ja Hessen hyökkäysaseet ovat taide ja tiede.

Siegried Lenz: Esikuva (Gummerus, 1976). Lisää saksalaista, ja Lenziltä tähän luetteloon lisään vielä Saksantunnin (Gummerus, 1974) ja Kotiseutumuseon (Gummerus, 1981). Johtuneeko tämä saksalaissuuntaukseni siitä, että luin koulussa pitkän saksan? Ei varmaan pelkästään, vaan myös siksi, että Suomella on niin voimakas kohtalonyhteys Saksan kanssa, ja minullakin on Saksaan jonkinlainen viha-rakkaussuhde – jo siitäkin syystä, että saksan takia jäi kaksi kertaa luokalleni ja saksasta tuli todella pitkä.

Philip Roth: trilogia Amerikkalainen pastoraali (WSOY, 2000), Mieheni oli kommunisti (WSOY, 2002), Ihmisen tahra (WSOY, 2003). Rankka näkökulma (ja raskas luettava) amerikkalaisuuteen, taas ajankohtainen, kun valta vaihtui – mikä muuttuu, vai joutuuko Nathan Zuckerman pettymään.

Mauri Sariola: Rotat pois laivasta (Gummerus, 1957). Ensimmäinen lukemani Susikoski-dekkari, ja ehkä tästä ensimmäisen kerran huumasta johtuen myös paras. Kaikki Susikosket olen lukenut, ja kyllähän ensimmäiset parhaita olivat muutenkin.

Heikki Luoma: Kuka viereesi jää (WSOY, 1997). Paras dekkari, sillä esiinnyn siinä omalla nimelläni, en kuitenkaan ole murhaaja.

Matti Hälli: Jäät lähtevät (Gummerus, 1940). Ensimmäinen ”vakava” nuortenkirja, jonka luin. En muista mitään, mutta kai siellä pojat Hailuodossa ovat heikoilla jäillä.

Torsten Scheutz: Kalle Looping tekee pakkolaskun (Gummerus, 1954). Jännittävin nuortenkirja joskus alle 10-vuotiaana, hyvä kansikuvakin.

James Fennimore Cooper: Viimeinen mohikaani (WSOY, 1954). Ensimmäinen inkkarikirjani ja siksi hyvin muistissa.

Arthur Knight: Elävät kuvat (Akateeminen filmikerho, 1960). Nuorelle elokuvanharrastajalle tämä kirja oli enemmän kuin raamattu. Antoi hyvän pohjan niille nälkäisille vuosille, jolloin ennätyksekseni jäi 257 elokuvateatterielokuvaa vuodessa. Kirja edelleen tallella, täysin irtolehtipainoksena.

Mauno Saari: Juoksemisen salaisuudet (Otava, 1979). Etenee kohti Lasse Virénin Müncheniä kuin jännitysromaani, paras urheilukirja. Täydennykseksi voi lukea Pesa Vuorion Virén-kirjan Kullatut piikkarit (W+G, 1977) ja Virénin silloisen valmentajan Rolf Haikkolan Lasse Virénin menestyksen portaat (Ajatus, 2003).

Hannu Teider: Kultakenkä – tie mestaruuteen (WSOY, 1995). Tämä Jari Litmasesta kertova kirja on kaikkien aikojen paras Lahti-kirja, ja Litmasta ajatellen parempi kuin keskenkuntoisena kohti jotakin valmistautuva patsas.
 

http://naskinen.blogspot.com/2009/03/sata-kirjaa-jotka-pitaa-lukea.html
 

Lukupiiri Nastolan Lukunaisten kirjavinkit

 Anne, Aulikki, Sirpa ja Auli

Hanne Örstavik: Rakkaus

Kirja mahtuu muutamaan illan tuntiin. Se kertoo äidinrakkaudesta – tai pikemminkin sen puutteesta. Pieni poika odottaa kotona äitiään ja rakentaa pilvilinnojaan. Äiti elää omissa pilvilinnoissaan.

Hanne Örstavik: Yhtä totta kuin olen todellinen

Kuvaus yhdestä aamupäivästä, jonka tytär viettää omassa huoneessaan, äitinsä telkeämänä. Ennakkoluulolojen, estojen, uskonnon, moraalin, rakkauden ja unelmien vyyhti, jota tytär telkien takana haarukoi.

Hanne Örstavik: Kulunut aika

Kuristava perhekuvio. Lasten selviytymistarina, jossa näiden toivo vanhempiensa välien paranemisesta ei sammu.

Hanne Örstavik: Pappi

Kirjassa on jotain samaa kuin Carpelanin Kesän varjossa; ajasta ja ajatuksesta toiseen liu’utaan tavalla, joka pitää lukijan tarkkaavaisuuden ja mielenkiinnon vireillä. Kirja papin vaikeudesta kohdata tunteita omien avaamattomien solmujensa takia. Julmat ihmiskohtalot repivät omaisia ja pappia. Kukaan ei pysty lohduttamaan.

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Juoni kulkee hitaasti eteenpäin virolaistaustan kätkemisin ja seurusteluin, mutta tarinaa hallitsevat syöminen ja syömättömyys.

Sofi Oksanen: Baby Jane

Paniikkihäiriöiset, masentuneet lesbot pyörittävät arveluttavaa postikauppabisnestä. Masennus hellittää, paniikki ei. Heteroksi hairahtumisella on tuhoisat seuraukset.

Asko Sahlberg: Tammilehto

Mietimme, miksi tämä kirja ei saanut vuoden 2005 Finlandiaa. Mielestämmme Runoilijan talossa kalpenee tämän kirjan rinnalla.
- Neljä kuvausta ja näkökulmaa samaan tapahtumaan vuoden 1918 mainingeissa.

Joel Haahtela: Perhoskerääjä

Kirja todistaa, että myös mies voi hallita herkän ja tunteikkaan kerronnan. Perinnön lahjoitttajan selvittäminen selvittää yllättäen myös päähenkilön omaa menneisyyttä.

Kaisa Neimalan lukuvinkit
Kriitikko, kolumnisti, luennoitsija, äidinkielenop. eläkkeellä, Imatra ja Kesälahti

Jokseenkin kaikki ne kirjat, jotka heti tulevat välttämättöminä mieleeni, on jo näillä sivuilla mainittu. En mainitse edes Seitsemää veljestä uudelleen.

Salla Savolaisen ja Riina Katajavuoren Mennään jo kotiin, tavallisten kaupunkikotien tavallisia huoneita ja huoneissa eläjiä ja tavallisia tavaroita kuvaava lastenkirja, on mestariteos.

Vaikka vanhojen tyttökirjojen teennäinen, saarnaileva herttaisuus kiusaa, on yksi tekijä pitänyt pintansa. Mary Marckin, siis Kersti Bergrothin, teosten, esimerkiksi Yhteiskoululaisia-romaanin, huumori ja tyttöjen ja poikien tasavertaisuus ilahduttavat vielä kuusikymmentä vuotta ensilukemisen jälkeen.

Tietokirjoista – rajattoman kiinnostava, äärettömän laaja kirjallisuuden alue – nimeän Adam Hochschildtin monumentaalisen ahneudenkuvauksen Kuningas Leopoldin haamu. Sen luettuaan muistaa taas, että mitään niin kamalaa ei fiktion sepittäjä keksi, ettei sitä olisi jo maailman todellisuudessa joku ennättänyt kokeilla.

Pertti Niemisen varhainen runokokoelma Silmissä maailman maisemat avasi aikoinaan silmiini uudet maisemat: älysin kerralla, onnellisena, mistä on kyse runoudessa. Siihen asti oli runouskäsitykseni riippunut pelkässä Leinossa. Eipä riipu enää. Sitä paitsi kirjassa on ihmeen kaunis kansi, muistaakseni Juhana Blomstedtin taidetta.

Kaksi suomalaista romaania kilpailee viidennestä paikasta. Tulkoot ne tasatuloksella ja samoin perustein mukaan. Olli Jalosen Johan ja Johan ja Jari Järvelän Veden paino ovat suuria, liikuttavia, järkyttäviä romaaneja vaikeista ajoista ja julmista kamppailuista.

Kirjailija Hannu Niklanderin kirjavinkit

August Strindberg: Punainen huone.

Mestarin esikoisteos, joka kuului niihin, jotka saivat minut koulupoikana päättämään kirjailijanurasta.
Mainio ajankuvaus joka muutettavat muuttaen on yhä ajankohtainen.
Parasta matkalukemista Tukholmaan.

Heinrich Heine: Laulujen kirja.

Eivätpä hullumpia runoja suomennoksinakaan. Kun opin lukemaan niitä saksaksi oivalsin kuinka paljon runot suomennettaessa muuttuvat aremmiksi ja vaisummiksi.

Oscar Wilde: Salome.

Irlantilaismestarin ranskaksi kirjoittama näytelmä Johannes Kastajan viimeisestä illasta.
Sisältää mielestäni teatterikirjallisuuden parhaan repliikin, kun viinihumalaisena hortoileva Herodes kyselee ympäristöltään: Vannoinkos minä äsken jotain?

Guy de Maupassant: Bel Ami.

Pidän Maupassantin novelleista, mutta vasta tämä jäntevä romaani päästää tekijän taidot täyteen mittaan. Erinomainen nousukkuuden kuvaus ja analyysi sitä, kuinka elämässä edetään.

Niccolò Machiavelli: Ruhtinas.

Tässä oikeastaan on sanottu vallanpidosta kaikki oleellinen. Olipa kyse ruhtinaskunnasta, parlamentaarisesta demokratiasta, järjestöelämästä, yhdistyksistä, tienhoitokunnista, mistä vain.

Apostolien teot.

Uuden testamentin hilpein kirja on kutkuttava kuvaus Paavalin agitaatiomatkoista pitkin itäistä Välimerta.
Ei nostata röhönauruja, mutta monta kertaa huvittaa sävyillään ja sillä kuinka kovin tosissaan oleva aatteen mies Paavali (ei mikään tyhmä henkilö) törmää arjen vastuksiin.

Jack London: Rautakorko.

Kuvaus äärimmilleen kehittyneestä rahan vallasta. Ajankohtainen jos mikä. Tähänkö olemme matkalla?

Anne Hébert: Suuri rakkaus.

Suomennoksen tuomaa imelähköä nimeään paljon monitasoisempi kuvaus ranskankielisestä Kanadasta.
Intensiivinen kuin ooppera, voidaan lukea naisasiakirjana, rakkaustarinana, seikkailuna, ajan kuvana sekä kirjoitushetken (joskus 1960-luvun alussa) allegoriana kohti itsenäisyyttä pyrkivästä Québecistä.

Elmer Diktonius: Suomen tasavallan kansalaisia.

Rosoinen novellikokoelma kieltolain, sisällissodan ja puolivillaisuuden Suomesta.
Kuin Joel Lehtosen myöhäistuotantoa ruotsinkielisestä näkökulmasta.

Lauri Viljanen: Kootut runot.

Harva suomalaisrunoilija on hallinnut näin monia runomittoja. Lämmin ja sivistynyt humanismin sanoma.

Lisäksi tahdon luetella (ainakin) seuraavat:

Knut Hamsun: Nälkä, Aleksandr Pushkin: Jevgeni Onegin,
Gaius Valerius Catullus: Runot Oksalan suomennoksena,
V.E. Törmänen: Tunturilauluja, Kössi Kaatra: Alhaisolauluja.

Hannu Niklanderin tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Sosionomi, kulttuurilautakunnan jäsen Marja-Liisa Niurasen kirjavinkit

1) ULLA-LENA LUNDBERG: LEO

Tästä Ahvenanmaan saaristolaisromaanista on saatavilla myös äänikirja. Ulla-Lena Lundberg kertoo romaanissaan vavahduttavan mieleenpainuvasti päähenkilön, Leon ja tämän suvun vaurastumiset ja haaksirikot Ahvenanmaalaisena laivurina. Romaani on myös kuvaus saaristolaisyhteisöstä ja suvuista. Ansaitsisi tulla uudelleen esiin lukuelämyksenä!

2) JOSEPH FINDER: PARANOIA

Kirja on uutuus. Se kertoo nykyaikaisesta tietotekniikkafirmaan tehdystä vakoilusta. Kun en ole lukenut viime aikoina tietotekniikkaan liittyvää jännäriä, en pysty sanomaan onko kirjassa ylilyöntejä, mutta toivoisin, että alan nykysysteemeihin vihkiytyneet antaisivat kommenttinsa kirjasta. Kirja on paksu 486 sivua, mutta helppolukuinen etenkin, jos tuntisi atk-sanaston! Pidin myös kirjan kuivahkosta huumorista. Perinteisistä dekkareista suosittelen Rex Stoutia ja Donna Leonia!

3) EEVA KILPI: HÄÄTANHU

Kilven häätanhu on kirjana, voisipa vaikka sanoa; eräs ympäristöestetiikan perusteos, vaikka sitä ei oppikirjana tunnetakaan. Se kestää useamman lukemisen kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Päähenkilö säteilee niittyjensä keskellä henkevää ja päättäväistä mökin emäntää, joka määrää tiukasti oman reviirinsä. Luontokuvaus nostaa silmien eteen lumikinosten keskelläkin uhkeat kukkaniityt.

4) KIRSI KUNNAS: TIITIÄISEN SATUPUU

Kun saimme olla 1950-luvulla lapsia ja lapsenmielisä, niin lukea lurittelin Tiitiäistä lukemaan opettelevalle sisarelleni.
Runot ovat hauskoja, vakavia ja lapselle ja myös aikuislukijallekin kielellistä akrobatiaa!

5) HANNU MÄKELÄ: MESTARI

Kirja on Eino Leinon elämäkerta. En ole lukenut kirjaa vaan kuunnellut sen Kari Kihlströmin lukemana. Kirjan alaotsikoksi on merkitty Eino Leinon elämä ja kuolema. Kirja on tietysti myös kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaa. Kun Mäkelä on rakentanut romaanin Leinon omiin teksteihin, sanoisin, että Kihlströmin ääneen luvusta saa sanojen vivahteista enemmän irti kuin itse lukiessa, mutta palaaminen edellisille sivuille, on toki vaikeaa.

Marja-Liisa Niurasen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Tutkija, FM Petri Nurmen kirjavinkit

ARMAS ALVARI: VARMAT TAPAUKSET (2006)

Tragi-koominen, hienosti rakennettu novellikokoelma, jonka tarinat kietoutuvat loogisella, mutta samalla merkillisellä tavalla toisiinsa. Kirjoittamishetkellä kirja on ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi.

SIMON WINCHESTER: PROFESSORI JA HULLU (2000)

Kirja kertoo tositarinan William Chester Minorista, murhasta tuomitusta mielipuolesta, joka vankimielisairaalasta käsin osallistui 1800-luvun loppupuolella käynnistetyn Oxford English Dictionary -sanakirjahankkeen kokoamiseen.

JUHA SEPPÄLÄ: SUPER MARKET (1991)

Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut, hersyvä novellikokoelma, mitä lukiessa siveyden sipulit joutuvat nieleskelemään.

PETER ENGLUND: HILJAISUUDEN HISTORIA (2005)

Äärimmäisen kiinnostava esseekokoelma erilaisista mikrohistorioista, esim. paperiliittimen, ruuvimeisselin, hampurilaisen, hieromasauvan tai ikävystymisen historiasta. Jälkimmäisen historiaan tämä kirja ei kuulu.

SÁNDOR CSÓORI: MAAILMAN AISTILLINEN VERTAUSKUVA (1992)

Hieno esseekokoelma hienolta kirjailijalta. Maanmiehelle Imre Kertészille myönnetty kirjallisuuden Nobel olisi kuulunut Csóorille. Csóorin suomennetuissa teoksissa on kosolti viittauksia Suomeen, mainittu teos ei tee tässä poikkeusta. Csóori viljelee huikeita kielikuvia sekä runoissaan että esseissään.

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Tuija Nurmen kirjavinkit

Reijo Mäen kirjat

Tutustuin niihin poikani saatua koulutehtävän koskien Reijo Mäkeä. Pidän jännäreistä. Niitä voi lukea eri kielillä ja sitä kautta oppii vieraita kieliä. Suomalaisia, varsinkin Reijo Mäen kirjoja, luen mielelläni. On tärkeää lukea monenlaisia tekstejä kielemme vuoksi.

A.A. Milnen Nalle Puh -kirjat ja niistä sovitetut versiot

Nalle Puh on inhimillinen karhu, jolla on paljon elämänviisautta. Ns. sovitetut versiot mm. Nalle Puh ja johtamisen taito (Allen, Roger E.) on hauskan opettavaista luettavaa. Näitä kirjoja käyttävät partiolaisetkin!

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu

Peppi on täyttänyt 60 vuotta ja on aikuinen tyttö. Pepin tarinat osoittavat, että tyttökin voi olla seikkailija, sankari ja väkevä itsenäinen ihminen. Kuitenkin Peppi on rakastettava, hyväsydäminen ja antelias. Eikö jokainen pikkutyttö halua olla tällainen, edes joskus kirpun verran

Liisa Keltikangas-Järvinen : Hyvä itsetunto (myös muut hänen kirjansa sekä haastattelunsa)

"Ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista." Ymmärrätkö mitään temperamenteista? Kun luet Liisa Keltikangas-Järvisen tuotantoa, voit oppia ymmärtämään itseäsi ja muita. Tämä on tärkeää, koska elämme yhteisössä ja toivomme, että voimme elää sovussa ja rauhassa lisäten henkistä hyvinvointiamme. Esim. temperamenttien vaikutus kasvatukseen sekä kulttuurien ymmärtämiseen on varsin mielenkiintoista. Tutustu mukaansatempaavaan ihmismielen tutkisteluun.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Lääkäri, joka elää muinaisessa Egyptissä. Tästä kirjasta voit oppia politiikkaa ja suhtautumaan elämän ongelmiin varmuudella, että asioilla on tapana järjestyä. Ongelmista selviää, ja ne kuuluvat elämään. Sitä paitsi kirja kuuluu ainakin Lahden seudulla asuvien luettaviin kirjoihin jo kirjailijan historian perusteella. Tämänkin kirjan voit lukea vierailla kielillä. Hyvä lahjavinkki!

Rikospoliisin päällikkö evp. Aimo Ojasen kirjavinkit

Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo

Monipuolinen, omalaatuinen romaani, mielikuvituksellinen kirjojen
hautausmaineen ym. Erikoinen lukukokemus.

Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejkin seikkailut

Erinomainen vastapaino miltei yli-ihmisiksi nostetuille sotasankarikirjoille.

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Lyhyeksi tiivistetty kertomus ihmisen unelman täyttymyksestä ja katoamisesta.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Vaikka vanhemman polven jo tyhjäksi kaluama, kuitenkin edelleen
tutustumisen arvoinen kuvaus nuoremmille lähihistorian kohtalonvuosista

Leena Keskiaho, Jarmo Mäkeläinen: Katastrofista uuteen alkuun

Liian vähälle huomiolle jäänyt tosikertomus siitä, mistä kaikesta voi selviytyä.

Aimo Ojasen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kirjastonjohtaja, VTM, Jari Paavonheimon kirjavinkit

Kivi, Aleksis (1870): Seitsemän veljestä

Suomenkieltä kauneimmillaan. Maailmankirjallisuutta. Kirja pitäisi kieltää nuorisolta, jotta siitä tulisi hitti myös nuorten keskuudessa.

McCourt, Frank (1997): Seitsemännen portaan enkeli

Pulitzer-palkittu, riipaiseva, hienosti kirjoitettu lapsuudenkuvaus Irlannista. McCourt on tarinaniskennän mestari. Kirjallisuuden Chaplin.

McEwan, Ian (2007): Rannalla

Ihmisen ja elämän sattumanvaraisuuden hieno kuvaus. McEwan toteuttaa sen, mitä kirjallisuudessa eniten arvostan: kuvaa vaikeita asioita kristallisoidusti, selkeästi ja luistavasti.

Mahfouz, Naguib (1990/1947): Midaqq-kuja

Egyptiläisen nobelistin värikäs kuvaus kairolaisen syrjäkujan elämästä. Ainutlaatuinen tunnelma. Kirjan pohjalta on tehty myös palkittu meksikolainen elokuva Midaq Alley - Unelmien kuja.

Paronen, Samuli (1974): Maailma on sana

Suomalaisen aforismikirjallisuuden klassikko, jonka oivallukset ovat hiottuja. Olen lukenut kirjaa useilla vuosikymmenillä, aina uusia sävyjä löytäen.

Jari Paavonheimon tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Koululainen Elisa Palmisen (15 v.) kirjavinkit

Justin Somper: Vampiraatit: Kirottujen laiva

Kaksoissisarusten Gracen ja Connorin pakomatkasta kertova seikkailu, jossa sisarukset joutuvat eroon toisistaan; Grace päätyy vampiraattien alukselle, kun taas Connor merirosvojen laivaan. Mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen tarina.

Mary Hoffmann: Stravaganza: Naamioiden kaupunki

Kertomus syöpää sairastavasta Lucienista, joka matkustaa nukkuessaan Talian Bellezaan, Italian Venetsian peilikuvamaahan, joka on kuitenkin vuosisatoja jäljessä. Loistava kirja niille, jotka eivät pidä pelkästä seikkailusta vaan rakastavat myös historiaa.

Marianne Curley: Muinainen taika

Katen luokalle tullut uusi poika Jared on kirottu perheineen. Taikaa itsekin omaava Kate päättää vapauttaa Jaredin kirouksesta, jotta Jaredin perhettä seuraavat onnettomuudet loppuisivat, ennen kuin on liian myöhäistä.

Celia Rees: Merirosvoja

Nancy ja Minerva elävät aikaa, jolloin meriä hallitsevat vielä merirosvot. Tarina kertoo kahdesta nuoresta naisesta, jotka ovat päättäneet ryhtyä merirosvoiksi. Todella loistava kirja, joka kertoo tarinan kuin se olisi joskus ollut totta.

Stephenie Meyer: Houkutus

Kirja, joka on saavuttanut uskomattoman suosion- ja syystä. Loistavasti kerrottu tarina kielletystä rakkaudesta nuoren ja epävarman Bellan ja yli satavuotiaan vampyyri Edwardin välillä. Tämä kirja kannattaa ilman muuta lukea. Kirjasta on myös tehty elokuva, jonka suosio ei ole jäänyt yhtään vähäisemmäksi.

Luokanopettaja, kaupunginvaltuutettu Risto Paulamäen kirjavinkit

Väinö Linnan teokset
Mika Waltarin teokset
Martti Lindqvistin tuotanto - erityisesti teokset, joissa Lindqvist pohtii arvojamme ja ihmisenä olemistamme
Donna Leonin tuotanto
Michael Connellyn tuotanto

Lahden ent. kirjastotoimen johtajan Ritva Piispasen kirjavinkit

CHRISTENSEN, Lars Saabye: Malli

Harvinaisen imaiseva norjalainen kirja taidemaalarista, joka pelkää tulevansa sokeaksi. Vahvaa ja järkyttävää tekstiä, mutta ei masenna lukijaa.

CARPELAN, Bo & Sammallahti, Pentti: Staden : dikter och bilder från
Helsingfors : runoja ja kuvia Helsingistä

Ihana kirja – toisella sivulla Bon runot, sekä suomeksi että ruotsiksi, toisella Sammallahden valokuvia Helsingistä.

VÄISÄNEN, Hannu: Vanikan palat

Virkeä pikkupojan näkemys äidittömästä kodista.

ARNALDUR Indridason: Ääni kuin enkelin

Vaihteeksi on mukava joskus lukea dekkareita. Islantilainen kirjailija oli uusi tuttavuus.

PROULX, E. Annie: Laivauutisia

Erinomainen esimerkki siitä, miten vaikeista kohtaloista voi kertoa. Jotenkin kaikki sittenkin selviää.

Ekonomi Ulla Puolanteen kirjavinkit

Valitsin viisi kirjaa eri "aikakausiltani" eli teini-iästä, opiskeluajoilta, erityiskiinnostuksen kohteista ja kaunokirjallisuudesta.

Saima Harmaja: Kootut runot

Sain kirjan lahjaksi teini-ikäisenä. Herkät runot olivat selkeitä ja kauniita. En oppinut ainuttakaan ulkoa vaikka yritin... Runojen lisäksi kirja sisältää runsaasti otteita kirjailijan päiväkirjoista, joten se kuvaa nuorena kuolleen ihmisen lyhyttä traagista elämänkaarta kaikkine vaikeuksineen.

Graham Greene: The heart of the matter = Mutta suurin kaikista
(+ koko muu tuotanto)

Kauppakorkeassa englanninkielen tutkintoon kuului mm. 8 romaanin tentti. Vapaavalintaiset englanninkieliset kirjat piti ymmärtää sana sanalta. Agatha Christie oli helpoimmasta päästä. Greenen kirjat olivat niin mielenkiintoisia, että ostin jatkossa kaikki saatavissa olevat teokset. Tällaisella pikkutarkalla lukutyylillä pääsi ikäänkuin kirjailijan sieluun. Pidin ja pidän edelleen Greenen tavasta pohtia elämän ristiriitaisuuksia, oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan vaihtoehtoja tai vaihtoehdottomuuutta.

Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt.

Pasi Toiviainen on helsinkiläinen ympäristö- ja tiedetoimittaja, palkittu arkkitehti, esiintyvä taiteilija ja vapaa valokuvaaja, sanotaan yllämainitun kirjan sisäsivuilla. Minuun hänen kirjansa teki erittäin syvän vaikutuksen siihen sisältyvien asiatietojenkin takia. Yhdistettynä niihin tietoihin ja käsityksiin, joita olin muusta tietokirjallisuudesta lukenut, kirja teki meikäläisestä ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta puhuvan "matkasaarnaajan".

Jaakko Heinimäki: Seitsemän syntiä

Jaakko Heinimäki on ajattelija, pappi, kirjailija, kolumnisti ja keskustelija. Siis erittäin mielenkiintoinen persoona, myös humoristi. Vaikkei kaikkia hänen mielipiteitään allekirjoittaisikaan, ne herättävät ajattelemaan. Pappien kanssa on vaikea saada aikaan todellista, rehellistä keskustelua varsinkaan paheista ja niiden merkityksestä.

José Saramago: Kertomus sokeudesta

Portugalilaisen nobelistin José Saramagon kirjoitustyyli on henkeäsalpaava. Kun hän käyttää ylipitkiä lauseita ilman välimerkkejä, tuntuu siltä, että vasta pisteen kohdalla saa hengittää ulos tai sisään. Sitä paitsi hänen "raadollinen" mielikuvituksensa tuntuu laukkaavan suorastaan hervottomasti. Tämä koskee ilmeisesti koko hänen tuotantoaan, josta olen lukenut mm. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja Oikukkaan kuoleman.

Toimittaja Ina Ruokolaisen kirjavinkit

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä.

Hämäläinen on kuvannut tarkasti yhden tyynen pinnan alla tapahtuneista tragedioista.

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu.

Usea sukupolvi on ehtinyt kasvaa näiden runojen ja satuhahmojen kanssa. Osaan edelleen ulkoa suurimman osan riemukkaista ja sielukkaista riimeistä.

Pablo Neruda: Andien mainingit.

Onko kukaan muu puhunut päättyneestä rakkaudesta niin kauniisti kuin Neruda, joka aloittaa: ”Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni”?

Anaïs Nin: Päiväkirjat.

Päiväkirjat ovat mielenkiintoinen matka amerikkalaisen ja eurooppalaisen älymystön elämään. Ne kertovat myös, miten yhdestä naisesta kasvoi kirjailija.

Thomas Mann: Taikavuori.

Harva on kirjoittanut rappeutuvasta elämäntavasta niin kuin Mann. Taikavuorella rikkain ja kuuluisinkin joutuu antautumaan keuhkotaudille.

Lisäksi kehotan lukemaan seuraavien, loistavien naispuolisten kirjailijoiden teoksia

Kerttu-Kaarina Suosalmi, Tiina Kaila/Tiina Krohn, Leena Krohn, Margaret Atwood ja Jayne Anne Phillips.

Lahden Runomaraton

Kenraalimajuri Juhani Ruudun kirjavinkit

1. Aarno Karimo: Kumpujen yöstä

Aidosti eläytynyt tarina Suomen kansan vaiheista.

2. Yrjö Jylhä: Runoja

Sodat henkilökohtaisesti kokeneena kertaan vuosittain ainakin seuraavat runot: Idässä palaa, Aavepartiot, Rynnäkön jälkeen, Kolme sanaa ja Pyhä yö.

3. Väinö Nuorteva: Nimimerkki Ollin pakinat

Naurattajana vailla vertaa. Pitäisi saada uusia painoksia!

4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Kansalliseepos Kalevalan rinnalla.

5. A.E. Järvinen: Viimeisellä vedenjakajalla

Vertaansa vailla oleva eräkirjailija kuvaa elämänvaihetta, jota parhaillaan koen.

Juhani Ruudun tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Salinkallion koululaisten kirjavinkit

Johannes Nummela 8 B Salinkallion Ylä-aste
Minun kirjasuosikkini!!! Eniten kirjamakuni perustuu fantasiaan ja Julius Caesariin

Lempparifantasiakirjojani:

David Eddings: kaikki hänen teoksensa. SUOSITTELEN VAKAVASTI fantasian ystäville!
J.R.R. Tolkien: Keskeneräisten tarujen kirja Ja muut hänen teoksensa.

Julius Caesariin perustuvat kirjat:

Conn Igguldenin Keisari-sarja. Kertoo Jullen koko elämän.
Rex Warner: Nuori Caesar. Kertoo tietenkin Jullen nuoruudesta.

Antti Parkkila 14.
Kirjasuosikkini

Conn Iggulden: Keisari: Rooman portit

Tykkään kirjasta koska siinä on paljon verisiä kahakoita.

Conn Iggulden: Keisari: Kuninkaiden kuolema

Jatkoa Rooman porteille.

Lapin sota

Hyvä koska on paljon sotakohtauksia.

Toni Kauppinen 15 v.

Kalle Veirto: Tannermäki All Stars

Ihan hyvä kirja, luettava kirja.

Conn Iggulden: Keisari 1: Rooman portit

Hyvä kirja, hienoja tapahtumia yms.

David Eddings: Belgarionin taru: Kiven vartija

Hyvä kirja, luettava kirja

Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio

Hyvä kirja, hienoja tapahtumia ja muita.

Johanna Timonen, 15 v. ja
Sini Virtanen, 15 v.

Diane Chamberlain: Kesän lapsi

Tämä kirja kannattaa lukea sillä se on kovin koskettava kirja. Juoni on mielenkiintoinen ja lukija pysyy mukana koko ajan.
Kirjan luettua sen lukee helposti uudestaan, sillä se on niin hyvä.

Diane Chamberlain: Majakan varjo

Jännittävä kirja ja hieno lukukokemus. Kirjan juoni selviää pikkuhiljaa mitä edemmäksi luet. Kirja pistää miettimään, että kaikenlaisia ihmisiä on olemassa.

Christine Marion Fraser, Rhanna- Unelmien saari
Christine Marion Fraser, Rhanna- Sodassa
Christine Marion Fraser, Rhanna- Rhannan lapset
Christine Marion Fraser, Rhanna- Takaisin Rhannaan
Christine Marion Fraser, Rhanna- Rhannan laulu

Koskettava kirjasarja. Yhden kirjan luettuasi sinun on pakko lukea muutkin kirjat. Kirjoissa lukija samaistuu lukemaansa niin hyvin, että tuntee kuuluvansa itse kirjaan. Koskettavat kertomukset saavat monet tunteet heräämään. Sarja on kesken, mutta jatkoa on tulossa.

Kaikki Robin Cookin kirjat

Erityisesti: Shokki, Mutantti, Kohtalokas hoito, Kuoleman ruhtinas, Sfinksi, Kromosomi 6 ja Vektori.
Hienoja trillereitä, joista jokainen on erilainen ja joista jokainen on jännittävä. Jokaisen kirjan juoni muistetaan, mutta nuo ”erityisesti” mainitut kirjat jäävät ehkä parhaiten mieleen loistavuutensa takia. Mutta kannattaa ehdottomasti lukea kaikki kirjailijan kirjat.

Roope Tiihonen ja
Janne Hyyryläinen

J.K. Rowling: Harry Potter

Niissä on hyvä juoni ja tapahtuu paljon. Fantasiakirjat ovat kiinnostavimpia.

Robert Jordan: Ajan pyörä

Ajan pyörä -kirjoissa tapahtuu paljon. Ne ovat jännittäviä ja täynnä toimintaa.

Karl May

Intiaanijutut ovat jännittäviä. Ja ne ovat täynnä toimintaa.

David Eddings

Hyvä juoni ja hienosti keksityt tarinat. Paljon mielikuvitusta.

Omar
viistoist veee ihQQQQQ (siis 15 v)

William Golding: Kärpästen herra

Kärpästen herra, symbolinen, jännittävä, kauhistuttava ja ennen kaikkea mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kirja. Golding on saanut kirjaansa elävyyttä ja pelottavuuden tunteen jota muut tavoittelevat. Mitä tapahtuu kun joukko nuoria jää yksin saarelle ilman apua? Ja mitä tapahtuu kun lapset ovat liian kauan ilman valvontaa? Kaikki sivistys katoaa, perusvaistot ja voisinpa melkein sanoa että hulluus valtaa lapset. Lapsien lisäksi he eivät ole ainoita saarella...

Stephen King: Epätoivon kaupunki

Kirja ei sovi kenellekään, kenelle ei sovi kauhu/jännitys.
Tässä kirjassa koet jännitystä jota EI koe kirjoissa kuten Harry Potter tai Taru sormusten herra trilogiassa. Jopa Kärpästen herra jää ylivoimaisesti kakkoseksi.
Kun kaupungissa nimeltä Desperation aloitetaan kaivaustyöt, löytävät miehet jonkin ajan kaivauksen jälkeen tunnelin. Tunnelissa odottaa jotain joka saa miehet (ja naiset) tulemaan hulluksi. Tunneli romahtaa, kymmeniä ihmisiä jää loukkuun tunneliin. Vuosia myöhemmin Kaupungissa tapahtuu taas kamalia… Se mikä oli tunnelissa, on päässyt vapaaksi.

Antti Klemola 14 v.

1. Kaikki Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin teokset. Esim. Kuolemanportti sarja ja Dragonlance.

Perustelut: Weis ja Hickman osaavat luoda loistavia hahmoja ja tilanteita. Vaikka kirjat ovat enimmäkseen vakavia, mukaan on ripoteltu hyvää huumoria.

2. David ja Leigh Eddingsin fantasiakirjat. Esim. Belgarionin taru ja Mallorean taru.

Perustelut: Taas kerran loistavat hahmot. Mukaansa tempaavat tarinat ja hyvät juonet. Huumoria viljellään juuri sopivissa kohtauksissa.

3. Eoin Colfer: Artemis Fowl-sarja

Perustelut: Sarjassa on paljon toimintaa ja jännitystä. Kirjassa on loistavia henkilöitä eikä huumoria puutu. Artemis on mukavan kyyninen eikä sarkasmia ole unohdettu. Kirjat ovat aika ohuita mutta sen voi laskea plussaksi koska paksummat on vaikea käsitellä.

Joni Savolainen 14 v.

David Eddings

David on tehnyt tähän mennessä 25 kirjaa osin myös vaimon kanssa. Leigh Eddings, Davidin vaimo tosin vasta nimellä tehnyt uusimpia versioita.

J.K. Rowling

Joanne on tehnyt 6 kirjaa ja muutaman hyväntekeväisyyskirjan. Teini-iässä Joanne luki Jane Austenin kirjoja.

J.R.R Tolkien

John Ronald Reuel oli englannin kielen ja kirjallisuuden professori Oxfordin yliopistossa 1925-1945. Elinaikanaan 3 kokonaista kirjaa ja 8 pienenpää satua.

Weiss & Hickman

Margaret Weiss ja Tracy Hickman ovat tehneet lukaisija kirjoja. Weiss valmistui 1970, luovan kirjoituksen linjalta.

Ruben Eliassen

Rubenin Phenomena on todella hyvä fantasiakirja joka hipoo fantasian äärilaitoja. Phenomena tempaisee mukaan jännittäviin ja osaksi myös hauskoihin seikkailuihin. Kaikki näistä kirjailijoista tekevät aivan mahtavia fantasiakirjoja, jotka tempaavat mukaan kirjan seikkailuihin.

Suomentaja, toimittaja ja kriitikko Anuirmeli Sallamo-Lavin kirjavinkit

Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Linda Olsson

Tuoreet Linda Olssonin suomennokseni ovat aivan ihastuttavia kumpainenkin. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummerus 2009) ja Sonaatti Miriamille (ihan uunituore saman kustantajan löytö) ovat elämänmakuisia, haikeita vaan ei vaikeita romaaneja ihmisen taipaleelta menetysten, rakkauden ja ystävyyden hengessä. Olsson oli syyspuolella vieraanamme Uudesta-Seelannista, ja välillemme on muodostunut hieno yhteys. Odotan innolla, että pääsen loppuvuodesta hänen kolmannen romaaninsa kimppuun.

Yhdeksi tärkeäksi kirjaksi voisi lukea Diana Gabaldonin Matkantekijä-saagan, jonka parissa olen painiskellut jo yhdeksän vuotta. Muukalainen-niminen teos aloittaa kertomuksen, jossa tehdään aikamatkaa 1700- ja 1900-lukujen välillä, soditaan kiivaasti ja rakastetaan vähintään yhtä kiihkeästi. Nämä kirjat ovat luotsanneet minut ns. kunnon lukuromaanien pariin, jollaisia ennen pidin jopa tylsinä... mutta eskapismilla on paikkansa kertomakirjallisuudessa! Suomennan parhaillani seitsemättä osaa piiiiitkään tarinaan, johon on luvassa vielä jatkoa. Näitä on kammottavaa suomentaa mutta ihanaa lukea!

Ja sitten johonkin ei-niin-omakohtaiseen mutta sitäkin syvälle luotaavampaan lukuromaaniin. A S Byattin Riivaus (suom. Marja Alopaeus, Teos 2008) on ihmeen monitasoinen kudelma rakkaudesta, omistamisesta ja pakkomielteistä. Kriitikkona kiitin romaanin henkeä, jossa sadut, runot, myytit, viktoriaanisen ajan Englanti ja nykyaika, sekä kaikenmuuttava rakkaus
hengittävät elävästi. Tietynlainen aikamatka on läsnä myös tässä teoksessa. Kollegani Kersti Juva suomentaa juuri palkitun kirjailijan uutta romaania, jota odotan niin ikään innokkaasti lukuun.

Per Olov Enquistin Blanche ja Marie (Gummerus 2005, suom. Antero Tiusanen) on ehkä kaikkein koskettavin teos, jonka olen lukenut (nuoruuden rakkaimman Daphne du Maurierin Rebekan ohella). Mitä siitä sanoisin? Olen sen joskus  Etelä-Suomen Sanomiin arvostellutkin, mutta siteeraan kirjan tekstiä:
"Hänen nimensä oli Blanche Wittman ja kuollessaan hän oli 102 senttiä pitkä ja painoi 42 kiloa. Hän oli silloin eräänlainen torso, mutta hänen torsossaan oli pää. Vasen sääri, oikea jalka lonkkaan asti ja vasen käsivarsi oli amputoitu. Siksi Blanche oli niin lyhyt. Muuten hänessä ei ollut mitään poikkeuksellista. Kaikki ne, jotka näkivät hänet ennen amputointeja, pitivät häntä hyvin kauniina. Tietyistä syistä monet tarkkailivat häntä, myös monet kuvailuun kykenevät, toisin sanoen
kirjailijat."

Blanche Wittman eli kolme elämää. Jo nuorena Blanche suljettiin Pariisin kuuluisaan Salpêtrièresairaalaan ja hänestä tuli "hysteerikkojen kuningatar" ja maailmankuulun neurologin Jean Martin Charcotin rakastaja. Heti kun Charcot kuoli, Blanche parani.

Muutamaa vuotta myöhemmin Blanche työskenteli Marie Curien, nobelistin ja radiumin löytäjän, laboratoriossa. Blanche altistui siniselle säteilylle ja alkoi amputointien sarja. Kun hänestä oli jäljellä pelkkä torso, hän alkoi kartoittaa rakkauden tutkimatonta ydintä. Hän kirjoitti rakkaussuhteestaan Charcotiin sekä Marie Curien katastrofaalisesta viimeisestä rakkaudesta. Kuolema ja rakkaus kietoutuivat erottamattomasti yhteen hänen kolmessa muistikirjassaan, joille hän antoi yläotsikon "Kysymysten kirja".

Se on sanalla sanoen ihmeellinen. Se kosketti sieluani syvältä. Olen tyrmistynyt, ettei kirjasta ole noussut isompaa haloota.

Anuirmeli Sallamo-Lavin teoksia ja suomennoksia Lahden kaupunginkirjastossa:

Lahden 6. runoviikon (2007) kaupunginrunoilija Harry Salmenniemen kirjavinkit

Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja
Samuel Beckett: Waiting for Godot (suom. Huomenna hän tulee)
Jorge-Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha
Antti Hyry: Mitä saa olla (neljä romaania Kotona, Alakoulu, Isä ja poika, Silta liikkuu)
Victor Segalen: Peintures (suom. Maalauksia)

Kaikki kirjat ovat niitä jotka ovat enemmän ja vähemmän värittäneet nuoruuttani - sellaisia kirjoja joita olen viime aikoina lukenut en ole tähän listaan laittanut: kaikki nämä kirjat siis tavalla ja toisella ensimmäisiä rakkauksia lukemisen tiellä.
 

Harry Salmenniemi tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa
Harry Salmenniemi sanataidekerhossa
Ruuvipenkissä Harry Salmenniemi

Kirjailija, tiedottaja Esa Salmisen kirjavinkit

Alexandra Fuller: Ei hunningolle tänään

Siirtomaa-ajan ja sen jälkeiseen Zimbabween ja Sambiaan sijoittuva mestariteos, joka kuvaa valkoisten afrikkalaisten elämää, ajatuksia ja ponnistuksia lapsen ja nuoren silmin kiusallisen rehellisesti.

Ranya elRamly: Auringon asema

elRamlyn esikoinen kertoo kulttuurien kohtaamisesta ja on mieleenpainuvinta suomalaista proosaa, johon olen törmännyt. Toimii hienosti myös Vuokko Hovatan lukemana äänikirjana.

Chinua Achebe: Things Fall Apart

Afrikkalaisista kirjailijoista voisi nostaa muitakin, mutta Things Fall Apart on polveileva, helposti ymmärrettävä tarina siitä, kuinka uusi aika kohtaa perinteet Afrikan syrjäseuduilla. Jos tästä pitää, niin kannattaa jatkaa afrikkalaisiin tutustumista vaikka Chimanda Ngozi Adichien ja tietysti nykyisen kotimaani Mosambikin mestarin Mia Couton töillä.

Pyhä kilpikonna laahaa häntäänsä

Löysin tämän pienen vihkosen zen-buddhalaisuuden runoja ja tarinoita tätini kirjahyllystä silloin, kun olisi pitänyt lukea ylioppilaskirjoituksiin. Kannan tätä sekä Pertti Niemisen käännöstä Tao te Chingistä mukana maailmalla, ja luen niiden rauhoittavia paradokseja aina kun maailma alkaa kaatua päälle.

V. S. Naipaul: Joki tekee mutkan

Kuvitteelliseen Kongoon sijoittuva tarina, josta huokuu ulkomailla ulkopuolisena asumisen karvaansuloinen tunnelma.

Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen

Joki tekee mutkan ja Hiljainen amerikkalainen ovat ne kulmakivet, jotka Sambian-vuosiltani ovat piirtyneet mieleen. Hiljainen amerikkalainen opettaa kyynisen vanhan miehen äänellä, kuinka maailman menoon on pakko osallistua, ei vain seurata vierestä.

Salminen, Esa
Köyhyyden ammattilainen

http://chibuku.blogspot.com/

Kirjailija, Salpausselän kirjailijoiden varapuheenjohtaja Timo Sandbergin kirjavinkit

Jayne Anne Phillips: Mustat kuviot

Tämä on novellikokoelma johon aina palaan. Lyhyitä novelleja jotka auttavat ymmärtämään mitä kerroksellisuus kirjallisuudessa tarkoittaa. Jo ensimmäinen novelli Kotona syöksyy syvälle äidin ja tyttären suhteeseen, kuvaa paljon enemmän mitä siihen on kirjoitettu.

Francesca Duranti: Talo kuujärven rannalla

Mystinen romaani kadonneen kirjan, mestariteoksen etsimisestä. Kirjassa törmäävät kaksi kulttuuria toinen tässä päivässä, toinen kaukana menneisyydessä. Se on myös tarina rakkauden kaipuusta, pelosta ja vaikeudesta. Kirjassa päähenkilö pakenee elämästä fantasiaan mutta samalla fantasia tartuttaa häneen elämänvoimaa.

Stieg Larsson: Kolmen dekkarin sarja

Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti, ovat persoonallisia dekkareita. Ne pureutuvat syvälle yhteiskunnallisiin asioihin, niissä tapahtuu uskottavasti kirjoitettuna uskomattoman tuntuisia asioita. Oman säväyksensä kirjoihin tuo niiden kirjoittajan traaginen elämäntarina.

Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don

Kolmiosainen kirja kertoo Donin kasakoiden elämästä Venäjän ja tulevan Neuvostoliiton kuohuvina vuosina. Se on erittäin tarkkanäköisesti ja koskettavasti kirjoitettu. Kirja on myös jännitystarina ja traaginen rakkaustarina. Se teki aikoinaan minuun suuren vaikutuksen.

Matti Yrjänä Joensuu: Rakkauden nälkä + muut teokset

Joensuun teoksissa nokkelan juonen punonnan ja jännittävän tarinan rinnalle nousee muita arvoja. Hänen maailmansa ei ole mustavalkoinen. Konnat eivät ole pelkästään konnia ja poliiseissa on melko vähän sankaruutta. Joensuu kuvaa hienosti yhteiskuntaa, poliisin työtä sekä henkilöittensä ajatusmaailmaa.

Timo Sandbergin tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Kotisivut: http://www.saunalahti.fi/tsand/

Vuoden 2006 nuoren kirjastonkäyttäjän Nelli Sarantilan kirjavinkit

Jim Dodge; Fup

Riemastuttava tarina kahden miehen ja yhden lentokyvyttömän naarassorsan omalaatuisesta yhteiselosta Kalifornian syrjäseuduilla. Ihastuttavan erilainen lukukokemus, joka jättää jälkeensä hyvän mielen.

Roald Dahl; Henry Sugarin ihmeellinen tarina ja kuusi muuta.

Seitsemän mielikuvituksellista novellia, joissa arkiset tapahtumat saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Dahlin omaperäinen tyyli puskee läpi joka sanasta. Satuja vähän aikuisempaan makuun.

Fred Vargas; Pystyyn, kuolleet!

Hieman erilainen murhamysteeri pariisilaismiljöössä. Kolme historioitsijaa ryhtyy selvittämään naapuripihalle yhdessä yössä ilmestyneen pyökin arvoitusta päätyen murhaajan jäljille.

Lois de Bérnieres; Kapteeni Corellin mandoliini

Toisen maailmansodan aikaiseen Kreikkaan sijoittuva kaunis kertomus rakkaudesta miehittäjän ja miehitetyn välillä. Romaanista tehty elokuva ei tee oikeutta tarinalle. Kuten usein käy, alkuperäinen teos on huomattavasti vivahteikkaampi ja monisärmäisempi.

Isaac Asimov; Säätiö (koko sarja)

Tieteiskirjallisuuden klassikko joka kestää aikaa. Luen paljon scifiä, mutta kesti kauan, ennen kuin tartuin tähän. Jäin heti koukkuun ja luin kaikki neljä kirjaa perättäin.

Lasitaiteilija Tuija Sarantilan kirjavinkit

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka

Äskettäin kuolleen virolaiskirjailijan neliosainen mammuttiteos yksissä kansissa.
Kertomus 1500-luvulla Tallinnassa eläneen Balthasar Russowin elämästä.
Herkullista kielenkäyttöä ja Russowin niin sisäisen kuin ulkoisenkin maailman kuvausta.
Voi miettiä, onko kirjassa historian lisäksi piilomerkityksiä Viron oloista 1970-luvulla.
Kirjan luettuaan huomaa nykyisen Tallinnan kujilla tuttuja maanmerkkejä. Saatatpa kulkea samoja katuja tai vierailla samoissa rakennuksissa kuin Russow.

Italialaiset dekkarit

Amerikkalaisen Donna Leonin ja italialaisen Andrea Camillerin päähenkilönä on italialainen poliisi. Molemmilta kirjailijoilta välittyy meille suomalaisille vieras, lähes julkinen yhteiskunnan toimintakulttuuri, palvelus palveluksesta –verkostoineen ja korruptioineen.

Ruotsalaiset / pohjoismaiset dekkarit

Sisältävät moniin muihin verrattuna enemmän sosiaalista ymmärrystä rikokseen johtaneista syistä ja myötätuntoa, sekä vähemmän räiskyvää menoa. Vanhimmasta päästä ovat Sjöwall & Wahlöö –kirjat, uudemmista pidän mm. norjalaisesta Jo Nesbösta.

Oiva Toikka, Lasi ja design (teksti Jack Dawson)

Upeasti kuvitettu teos suomalaisesta muotoilijasta ja taiteilijasta. Yksi esimerkki teollisuusyrityksen ja taiteilijan välisen yhteistyön hedelmällisyydestä.

http://www.studio-tsara.net/

Vuoden 2006 äidinkielen opettajan Annamari Sauren kirjavinkit

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Erik Wahlström: Tanssiva pappi
Feodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Ilpo Tiihonen: Muusa
Jukka Itkonen: Kuutanssi. Runoja kasvaville

Annamari Sauren tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Opiskelija Emma Sauren kirjavinkit

Leena Krohn: koko tuotanto, erityisesti Datura, Ihmisen vaatteissa, Unelmakuolema sekä Pereat Mundus

Kummallisia ja mieleenjääviä kirjoja. Kirjoissa tarkastellaan usein arkipäiväisiä asioita erilaisista näkökulmista ja tuodaan esiin hauskoja oivalluksia. Krohnin kirjat eivät ole helppolukuisia, mutta ne palkitsevat aivan varmasti lukijansa. Ihmisen vaatteissa sopii myös lapsille, muut ovat aikuisten kirjoja.

Marjatta Kureniemi: Onneli ja Anneli -sarja

Ihania ja hyväntuulisia lastenkirjoja. Kertoo kahdesta tytöstä, jotka muuttavat kahdestaan omaan taloon Ruusukujalle. Nämä luettuaan ei voi kuin hymyillä!

Hal Sirowitz: Äiti sanoi ja Isä sanoi

Runoja ihmisille, jotka väittävät etteivät pidä runoista!

Michael Ende: Momo

Satu Momosta, joka taistelee aikarosvoja vastaan apunaan kilpikonna Kassiopeia. Ihana tarina, josta aikuinen lukija löytää syvempiäkin merkityksiä, ja jota lapset voivat kuunnella jännittävänä satuna.

Sheila Hocken: Minä ja Emma

Tosi tarina sokeasta Sheilasta, joka saa avukseen opaskoiran Emman. Kirjassa on kuvailtu todella hyvin sokean elämää. Mieleenpainuva lukukokemus, joka myös opettaa oikeasti ymmärtämään, millaista on elää tässä yhteiskunnassa jonkun vamman kanssa.

Lahden seudun auktorisoidun matkaoppaan Anneli Seppälän kirjavinkit

Utuiseen harsoon kietoutuu kesämaisema,
ja lato nukkuu suon laidassa.
Hengitä hiljaa, kuuntele. On kesän taikojen aika.

Lukeminen on ollut intohimoni jo lapsesta lähtien, enkä aina ole pystynyt lukemaan niin paljon kuin olisi haluja ollut. Lapsuudenkotini oli maalla, ja siellä oli vain raamattu ja virsikirja. Kylän kansakoulussa oli ylemmillä luokilla ollessani jo pienen pieni lainakirjasto, josta koululaiset saivat kirjoja lainata kerrallaan yhden tai kaksi.

Kirjojen lukeminen jäi muutamiksi vuosiksi opiskeluiden ja perheen perustamisen aikoihin, mutta muutama vuosikymmen sitten alkoi taas lukemisen into, ja nykyään luen aina, kun siihen on tilaisuus. Lahden kaupunginkirjastot ovat oikea aarreaitta, ja ainakin itse henkilökohtaisesti toivon Lahden päättäjien ottavan jatkossakin suojelukseensa kirjastot niin, että kirjojen lainaaminen säilyy maksuttomana kaikkien kaupunkilaisten iloksi ja mielihyväksi. Lisäksi kaupungin tulisi osoittaa kirjastoille tarpeeksi määrärahaa myös uusien kirjojen ostoon.

Kaupunginkirjastosta ja maakunta-alueen kirjastoista voi lainata Luovan kirjoittamisen piiri Salasanan kokoelmia, joissa on mukana myös minun kirjoittamiani tekstejä. Kokoelmia on useita, viimeisin tänä keväänä ilmestynyt Maustetta elämään. Toimittajat Markku Kuukasjärvi ja Anneli Seppälä.

Viiden kirjan TOP-listan laatiminen oli tuskaa, koska Suomessakin on lukemattomia kirjoja, joita soisi jokaisen lukevan. Kuitenkin suosittelisin luettavaksi ainakin näitä kirjoja.

Hollolan kotiseutuyhdistys r.y.: Hollolan kotiseutukirjat I-XXI

Olen ahminut läpi pariinkin kertaan nämä kirjat, joissa kertojat elävästi omin sanoin muistelevat Hollolan ja Lahdenkin tapahtumia, asioita ja ihmisiäkin. Kirjoista löytyy hauskoja yksittäisiä sattumuksia, mutta myös esimerkiksi sodan ajan koskettavia kertomuksia. Suosittelen tämän kirjasarjan lukemista kaikille niille, joita kiinnostaa Lahden seudun lähimenneisyys.

Fania Fenelon: Auschwitzin tyttöorkesteri 
Roma Ligocka: Punatakkinen tyttö

Nämä molemmat kirjat liittyvät juutalaisten joukkotuhoon, mikä raaimmillaan toteutettiin Puolassa sijaitsevissa pienissä kylissä, Oswiecimissa ja Brzezinkassa. Saksalaiset muuttivat kylien nimet omaan kieleensä paremmin sopiviksi: Auschwitz ja Birkenau.

Olen itse käynyt sekä Auschwitzissa että Birkenaussa lukuisia kertoja ja tutustunut tuhoamisleireihin läpikotaisin. Kun kulkee "Arbeit macht frei" -kyltin alta Auschwitzin leiriin, ei pysty edes aavistamaan, mitä hirveyksiä leirin piikkilankojen sisällä on aikanaan tapahtunut. Birkenaun tuhoamisleirin päärakennuksen sisäänkäyntiportin näkee jo kauaksi, mutta sielläkin vasta pitkälle lastauslaiturille tultaessa saa kalpean aavistuksen tuhoamistehtaan toiminnasta.

Punatakkinen tyttö vilahtaa Spielbergin totuuden mukaisessa elokuvassa Schindlerin lista, kun saksalaiset kokoavat juutalaisia vietäviksi kaasukammioihin. Roma Ligocka kertoo koskettavasti oman tarinansa Krakovan getossa, siellä piileskelystä ja paosta. Kirja on todellinen jännityskertomus elävästä elämästä.

Kalle Päätalo: IIjoki-sarja, kaikki kirjat

Päätalo on yksi mielikirjailijoistani, koska hän on niin suorasanainen ja pikkutarkka kirjoittamisessaan. Voin vain ihastella hänen kykyään kertoa kolmen sivun verran kaislan heilumisesta Iijoen rannassa. Olen menettänyt sydämeni hänen verkkaiselle kerrontatyylilleen. Asioista ei hypitä toiseen nykyajan kiireellä, vaan lukijalle annetaan aikaa nautiskella, pureskella ja mietiskellä lukemaansa!

Laila Hietamies: Suontaan-kylän sodanaikaisia tapahtumia kuvaava kirjasarja

Päätalon ohella myös Hietamies on yksi ehdottomista suosikeistani. Hietamiehen kirjoissa kuvataan paljon Karjalan kannaksen tapahtumia, ja koska äitinikin joutui jättämään kotinsa Karjalaan, minua kiinnostavat sodan ajan tapahtumat kovasti. Päätalon lailla Hietamiehenkin teksti soljuu verkkaisesti, joten kun kirjoja lukee, ei ole kiirettä mihinkään. Hietamiehen kirjojen henkilöt elävät väkevästi ja vahvasti omaa elämäänsä, johon kuuluvat niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin. Kuten oikeassakin elämässä.

Reino Lehväslaiho: Kaikki Suomen Talvi- ja jatkosodasta kertovat kirjat

Suomen sodista kertovia sotakirjoja olen lukenut jo vuosikymmenien ajan. Aikoinaan kirjastoista sai yhdellä kertaa lainata vain viisi kirjaa ja silloin minusta oli vähän noloa, kun kaikki lainaamani kirjat olivat sotakirjoja. Ihmettelin, että mitähän kirjastonhoitaja minusta oikein ajattelee, kun vain sotakirjoja lainaan. Niinpä, se oli sitä aikaa. Nyt ei enää tarvitse tuollakaan asialla päätänsä vaivata.

Lehväslaiho kuuluu ehdottomasti sodasta kertovien kirjailijoiden "raskaseen sarjaan". Vaikka Lehväslaiho käyttääkin kirjoissaan ajoittain melkoisen raakaa kieltä kiroiluineen kaikkineen, lienee se kieli juuri sellaista kuin rankoissa paikoissa koviin koettelemuksiin joutuneet sotilaat käyttivät. Lehväslaihon kirjoissa säilyy aina jännite loppuun saakka, ja vasta loppulehdillä saa tietää, ketkä selviävät vaikkapa kaukopartioretkistä hengissä, kuka jäi sotatantereelle tai palasi haavoittuneena aseveljien kantamana takaisin kotimaahan.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Päiväkodinjohtaja Katja Ståhlin kirjavinkit

Oiva Paloheimo; Tirlittan

Tirlittan oli lempikirjani lapsuudessa. Tirlittanin koti hajoaa ukkosen iskusta ja tytön
vanhemmat sekä siskot ja veljet lentävät kukin eri ilmansuuntiin. Tirlittan matkustaa
yöpuvussaan okariinoa soitellen etsimässä perhettään. Ihana, hauska ja
surumielinenkin satu, jonka taidankin ottaa piakkoin nukkarisaduksi Satakieleen.

L.M.Montgomery; Pieni runotyttö

Varhaisnuoruuteni orpotyttö-romantiikkaa siltä ajalta, kun nuoret ajoivat hevosilla
mopojen sijaan. En ole vielä kokeillut, uppoaisiko tämä omille teineilleni vai onkohan
aika kulkenut liikaa eteenpäin?

John Steinbeck; Helmi

Nuoruuteni kirja, joka teki suuren vaikutuksen. Köyhä Kino löytää helmen ja helmen
myötä tuska ja suunnaton epäonni tuhoavat miehen lähes kokonaan. En tiedä, mikä
nuoruudessani vaati tällaista tuskaa lukemaan, mutta koen edelleen kirjan
voimallisena ja jotenkin pelottavan opettavaisena.

Khaled Hosseini; Tuhat loistavaa aurinkoa

Tuska, kurjuus ja epäoikeudenmukaisuus jatkuvat kirjasarjassani. Tämä kirja oli
luettava lähes kerralla loppuun. Kirjan myyntilause: "Tämän jälkeen eivat uutisotsikot
koskaan enää näytä samalta" piti kohdallani todellakin paikkansa. Afganistan, Irak ja
muut uutisotsikoiden kaukaiset paikat saivat kirjan myötä inhimilliset kasvot. Miten
mieletöntä on se hirmuhallinto, jonka alla elää tälläkin hetkellä valtava määrä naisia ja
lapsia. Suosittelen kaikille kesälukemiseksi dekkarien rinnalle.

Joanne Harris; Karamellikengät

Pienen suklaapuodin jatko-osa. Tämä on ihana aikuisten satu, jonka haluaa ahmia kuin
hyvän suklaan tai ehkä paremminkin nautiskella hitaasti ja toivoa, ettei se loppuisi
vielä.
 

http://www.paivakotisatakieli.fi/Satakieli/Etusivu.html

Kirjastoalan opiskelija Elli Suvisillan kirjavinkit

Linna, Väinö: Tuntematon sotilas

Mielestäni jokaisen suomalaisen tulisi lukea tämä mahdollisimman pian. Itse luin Tuntemattoman ensimmäistä kertaa lukiossa, pakollisena, ja yllättävää kyllä pidin siitä. Minua vain harmittaa se, että useimmat minun ikäiseni olettavat elokuvien riittävän. Ei, ei ja ei! Kirja on monta kertaa kiehtovampi ja parempi.

Schmitt, Eric-Emmanuel: Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset

Nimestä huolimatta kirjalla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Elämänpositiivista mietiskelyä, vaikka käsitteleekin kuolemaa.
Todistaa vääräksi väitteen, että ainoastaan paksut kirjat voivat olla syvällisiä (luin tämän noin tunnissa, kirjassa noin sata sivua).

Tolkien, J.R.R: Taru Sormusten Herrasta

Taas yksi klassikko, joka kaikkien vain pitäisi lukea. Jos pitää mistä tahansa fantasiakirjallisuudesta, pitää Tolkienista. Tämähän on
kaikkien fantasiakirjojen isä.

Rice, Anne: Vampyyrikronikat

Käännetty tosin vain kolme ensimmäistä: Veren Vangit, Vampyyri Lestat ja Kadotettujen Kuningatar. Äärimmäisen hyvä vaihtoehto kaikenmaailman Draculoiden seassa, vähän erilaisia vampyyreita ja vähän erilaisia tarinoita. Ehdotonta luettavaa, jos pitää Stokeria tylsimyksenä.

Wilde, Oscar: Teleny

Minä vain pidän tästä. Ei kai siihen muuta syytä tarvita. Tosin pidän muustakin Wilden tuotannosta.

SYPin kirjallisuuskerhon kirjavinkit

Kirjallisuuskerhomme on perustettu yli 25 vuotta sitten. Olemme yrittäneet keksiä sille vetävämpää nimeä, mutta se on ja pysyy kirjallisuuskerhona. Meitä on mukana seitsemän pankkilaista. Enni, Nikki, Kukkis ja Kipa ovat olleet alusta asti mukana. Sinikka, Maija ja Hämis ovat myöhemmin liittyneet joukkoon. Olemme jo eläkkeellä muut paitsi Kukkis. Koko idea oli alkujaan Kukkiksen. Olimme päättäneet perustaa jonkun kerhon, ja Kukkis ehdotti kirjallisuuskerhoa.

ENNI:

Arne Nevanlinna: Marie
Kirja on kertomus monikulttuurisen Marien elämästä lähes sadan vuoden jaksona, ja se päättyy suomalaiseen hoitokotiin. Tapahtuu monenlaisia kulttuurishokkeja, jotka Nevanlinna kuvaa hauskasti ja ironisesti. Romaanin kerronta on taitavaa ja mukaansa tempaavaa.

NIKKI:

Paul Auster: Timbuktu
Tämä teos oli erittäin lämmin, lempeä ja erikoinen lukuelämys, kai siksikin, koska päähenkilö oli koira. Koira, joka ymmärsi kaiken tai ainakin melkein kaiken, mitä ihmiset, etenkin sen isäntä, sille puhuivat. Tämä Mr. Bones rakasti isäntäänsä, niin kuin vain eläimet voivat täydestä koiran sydämestään. Isännän kuoleman jälkeen Mr. Bones sai uuden perheen, johon myös kiintyi, paitsi isäntään, jopa niin, että jäätyään yksin perheen loman ajaksi koiratarhaan, heittäytyi auton alle päästäkseen vanhan isäntänsä luo TIMBUKTUUN. Unohtumaton kirja eläinten ystäville! Kannattaa lukea muitakin Austereita, et pety!

KUKKIS:

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Kauniisti, koskettavasti kerrottu tarina ystävyydestä, joka ei pyydä mitään. Kirja oli pakko lukea samantien loppuun.

KIPA:

Georges Simenon: Maigret huvittelee
Pariisilainen ystäväperheeni! Maigret seuraa sanomalehdestä murhajuttua. Tällä kertaa Madame Maigret on myös mukana, istutaan katukahviloissa, käydään elokuvissa ja kuljetaan Pariisin kaduilla. Taattua Simenonia.

SINIKKA:

Aulikki Oksanen: Puskinin hevonen, laulurunoja
Kirja on kuin koru. On runoja lapsuuden maisemista, nuoruuden ajasta alla syreenipensaiden, hellyydestä.
"Ja pieni, pieni lause oli heillä suojanaan:
sua rakastan, sua puolustan, pysy sylissäni vaan."

Löytyy huumoria, kun Mars yrittää liehitellä Kuuta siinä onnistumatta ja minkä vilskeen "Kevät Hesarilla" saakaan aikaan. Runoja moniin hetkiin, viimeisenä "Puskinin hevonen".

MAIJA:

Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta, Kun ruusu puhkeaa
Lämmin mielihyvä valtaa minut muistellessani kastanjoiden paahtamista takkatulen ääressä. Ehkä myös se, että olin ainoa lapsi, sai toivomaan kahdeksaa serkusta…

HÄMIS:

Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin
Mielenkiintoinen tarina ihmiskohtaloista - saarelaisista, kesävieraista ja taiteilijoista Suursaaressa ennen sotaa. Suursaari häämöttää mahtavana horisontissa Suomenlahdella Kotkasta katsottuna. Nyt rajan toisella puolella. Olisipa mahdollisuus päästä käymään siellä.

Kirsi Vainio-Korhonen: Sophie Creutzin aika, aateliselämää 1700-luvun Suomessa
Luistavasti kirjoitettua, arkipäivän elämää kuvaavaa sekä naisten että miesten kannalta. Paljon ajan kuvausta esim. kirjeiden kautta. Kirjassa tuttuja kartanoita Nastolasta ja Kymenlaaksosta.

Kulttuuritoimittaja Jouko Tallimäen kirjavinkit

Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia 1.

- Kun antaa Musilin viedä mukanaan, tunne on kuin valtameren mainingeissa keinuisi. Ainakin ensimmäinen osa on jäänyt mieleeen.

Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää

- Lyhyesti sanoen: terävästi kriittinen kuva maailmasta.

Pentti Haanpää: Noitaympyrä

- Kaikessa niukkuudessaan vastaansanomaton yhteiskunnallinen kuvaus.

Ivar Lo-Johansson: Kulkukauppias

- Tarpeellinen opaskirja yksinäisen kulkurin ajatusmaailmaan eläytyvälle.

Joel Lehtonen: Lintukoto

- Luonnonkuvauksessaan tyhjentymätön lähde.

Laurie Lee: Niin minä lähdin maailmalle keskikesän aamuna

- Ainekset eivät ole kaksiset, mutta herkkyydessään vastustamaton kirja.

Claudio Magris: Tonava

- Eurooppalainen kulttuurihistoria ryöppyää kuin Pitsuksen koskesta Käsivarressa.

Jouko Tallimäen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Tipalan tyttöjen kirjavinkit

Tipalan tytöt – luokkatoverit - tutustuivat toisiinsa vuonna 1956 aloittaessaan oppikoulun Lahden yksityisessä tyttölyseossa.
Ylioppilaiksi he pääsivät vuonna 1965. Heidän äidinkielenopettajanaan yhdeksän vuoden ajan oli erittäin pidetty Väinö Komu, joka innosti
lukemaan ja myös kirjoittamaan.

Marianne
Charles Baudelaire: Pariisin ikävä

Pariisin ikävää on pidetty modernin runouden esikuvana. Nykyisessä muodossaan se ilmestyi Baudelairen kuoleman jälkeen vuonna 1869 ja sisältää 50 pientä proosarunoa. Minua viehättää erityisesti Baudelairen kyky olla keskellä jotain runsasta ja lainehtivaa elämän kuhinaa, jossa lapsenomaisen havainnoinnin kautta ohimeneväkin muuttuu merkittäväksi. Baudelaire on täydellinen FLANÖÖRI – intohimoinen tarkkailija, joka nauttii katsellessaan elämän hätäisiä iloja. Pariisin ikävä oli kirjallinen löytöni jo lukioaikana, mutta paluu kirjan pariin on muutakin kuin menneen muistelemista; se on alati hämmästyttävä ilo.

Hemuli
Risto Rasa: Tuhat purjetta

Tähän Risto Rasan kirjaan tartun usein, koska sillä on rauhoittava vaikutus ja se kuitenkin aina saa minut hyvälle mielelle. Lyhyet, mutta niin moni-ilmeiset ilmaisut ja tunnelmat tuovat ensinnäkin luonnon niin liki, ja luontohan on minulle elintärkeä. Toisaalta ihmissuhteista kertovat runot ovat myös niin osuvia ja tosia. Niissä on myös ihanaa huumoria.

Pirjo
Lisa Scottoline: Koston hinta

Teoksessa kuvataan oikeudenkäynnin lisäksi syytteessä olevan iäkkään, Amerikkaan muuttaneen italialaisen miehen taustaa, perhettä ja kaukaa menneisyydestä juontavia, verikostoon johtaneita syitä. Vai oliko se edes kosto - ehkä se olikin vahinko?

Nuori naispuolinen asianajaja ryhtyy ystävänsä toivomuksesta vanhuksen puolustajaksi ja tempautuu mukaan koko olemuksellaan. Kirja kertoo lämpimästi vanhuksen tarinaan kiinteästi liittyvästä italialaisen yhteisön yhteenkuuluvuudesta, vanhusten kunnioituksesta ja auttamisen halusta, mistä meillä Suomessa olisi paljon opittavaa. Romantiikkaakaan ei kirjasta puutu, sillä rakkaus kulkee taustalla koko ajan niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Rakkaus on syy, mutta myös seuraus, kuten elämässä yleensäkin.

Nuoren asianajajan maalausharrastuksen kautta totesin itse näkeväni omat lähimaisemani aivan uudella tavalla. Niistä muodostui tauluja ihmisten välisiin suhteisiin, ja ne saivat minut ajattelemaan asioita eri tavalla kuin ennen.

Hannele

Suosittelen runoilija Pertti Niemisen koko tuotantoa, sekä hänen omia runojaan että hänen suomentamiaan kiinalaisia runoja. Hänellä on myös mielenkiintoinen esseekokoelma Mandariini kainalossa, joka käsittelee kääntämistyön vaikeuksia.

Tässä yksi hänen omista runoistaan:

Niin vähän aikaa
ja sekin kiitää nuolena
saalista kohti.
Levottomuus, kipu
maan ja auringon
jokaisessa kierroksessa.
Päivä, viivy,
hidastu, viikko,
ellette pysähtyä voikaan,
ennen kuin pysähtyy
nuolen saavuttama sydän.

Pirkko
Mari Mörö: Kiltin yön lahjat

Kirja on riipaiseva kertomus lapsen yrityksestä selviytyä siinä maailmassa, joka hänellä on, niiden aikuisten kanssa, jotka hänellä on.
Kirjan luettuaan uutiset lasten huostaanotoista, kouluongelmista, yksinäisyydestä, syrjäytyneistä ja syrjäytymistä vastaan kamppailevista
aikuisista muuttuvat todellisuudeksi, jota ei voi paeta. Mörö kirjoittaa vaikeista ja vakavista asioista ymmärtävällä hellyydellä, itku ja nauru
sekoittuvat.
Soisin tämän kirjan kuuluvan kaikkien lasten ja nuorten kanssa elävien ja työskentelevien aikuisten lukulistalle.

Terttu

Kaksi lasta ja suistokainen vaeltavat autiolla nummella kohti pohjoista, kohti talven tuloa, kohti seikkailun ja tehtävän tinkimättömyyttä: heidän pitää löytää kadonnut prinssi. C. S. Lewisin Narnia-kirjassa Hopeinen tuoli seikkailu vie jättiläisten kaupunkiin ja sieltä maailman pohjalle pimeille ja kalvakkaille poluille ja toisaalta punahehkuisen salaperäisen Syöverin reunoille. Huimia kuvia, vastakohtia, myyttejä – eikä mitään liian kevyttä luettavaa, vaikka totuus, oikeus ja hyvyys voittavat. Narnia-sarjan kirjat pitäisi lukea englanniksi, koska näin lukukokemus ei ole hetkessä ohi. Omia yksityisiä matkoja tein Narniaan jo silloin kauan sitten, kun  kukaan ei vielä osannut puhua mitään siitä fantasiabuumista, jota viime vuosina on hehkutettu.
Kirjahyllyssäni ovat myös muut C. S. Lewisin noin 30 julkaistua teosta, joiden parissa toisinaan verryttelen ajatuksiani ja yritän ymmärtää Lewisin joskus liiankin älyllistä pohdintaa.

Anton Tsehovin novellit ovat myös kauan kulkeneet mukanani. Ihmisen kaipaus, täyttymättömät unelmat, jokin surumielisyys kuten muillakin venäläisillä kirjailijoilla – mutta tärkeää on se hiuksenhieno, lämmin huumori pienen ihmisen kuvauksessa.

Omien Siperia-kokemusteni kautta minua kiinnostavat myös Siperian äärettömyyksiä kuvaavat vanhojen rohkeitten tutkimusmatkailijoitten kertomukset, kuten esimerkiksi J. G. Granön klassikkoteos Altai. Ja vielä täytyy mainita Bo Carpelan, erityisesti runojen pelkistetty kuulakkuus, sanomisen niukkuus ja runsaus samoilla vähillä riveillä.

Tellervo

Ranskassa asuessani heräsi uteliaisuus siihen, miksi Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi oli siellä niin suosittu. Niinpä nyt viimeinkin luin sen ja voin kyllä suositella sitä. Ranskalaisiin ilmeisesti vetoavat eräänlainen absurdius -- samoin kuin luonnonläheisyys -- niin kuin  minuunkin; kuvia ei kunnioiteta vaan tehdään milloin mitäkin hullua, ja loppupuolihan on lähinnä jonkinlaista aikuisten satua. Ja hauskakin vielä.

Topin, 10 vuotta, kirjavinkit

J.K. Rowling: Harry Potterit

Jännittävää, mutta välillä hauskaa.

Jorma Ranivaara: Skeittaajan paluu

Nuoret rakentavat skettiramppia, mistä kaikki eivät tykkää.

Johan Unenge: Pontus skeittaa korkealla

Ruotsalainen nuortenkirja. Hyvä.

Kaupunginvaltuutettu, tiedottaja Kirsti Vaaran kirjavinkit

Siri Hustvedt, Amerikkalainen elegia

Juurien hakeminen on tärkeää, ja niiden löytämiseksi ihminen näkee vaivaa. Hienovaraista ja kuitenkin aika arkistakin, eikä liian amerikkalaista…

Stieg Larsson, trilogia hyytävää jännitystä: Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, Pilvilinna joka romahti.

NIIIN ilkeitä juonia, niin jännittäviä, että elokuvina en halua missään tapauksessa nähdä. Mutta koska ne ovat jo liiankin täynnä tapahtumia kamaluuksineen, niin niihin jäi koukkuun.

Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo

Eurooppalaista lähihistoriaa, kirjallisuutta kiehtovasti salaperäisesti itselleni vieraassa kulttuurissa. Matkustaisinpa mieluusti Barcelonaan tämän kirjan innoittamana, toki muutenkin. Kirja luokitellaan jännityskirjaksi, jota juonenmutkat eivät suinkaan helposti suorista, mutta kirja on myös rakkautta suuria tunteita ja salaperäisyyttä.

Merete Mazzarella, Hyvä kosketus

Kaikki kaipaavat kosketusta. Kirjoittajan omien kokemusten ympärille koottu erilaisia lähestymiskulmia.

Maija-Riitta Ollila, Persoonan valta

Tarkkasilmäisen älykön tarkastelemana valta ja kuinka sitä käytetään. Ollilaa muutaman kerran livenä kuulleena, saatoin tuntea ne äänenpainot ja tavan, jolla hän kuulijoitaan katselee. Vieno hymy suupielessä. Jokaisen politiikassa toimivan olisi hyvä lukea.

Pentti "Baby-Boy" Varhaman kirjavinkit

Juhani Aho: Rautatie

Suomalaisen kirjallisuuden klassikko, jonka meikäläinen luki vasta vähän aikaa sitten. Niin suomalaista, niin suomalaista.

Paul Oliver: The Story Of the Blues

Englantilaisen blueshistorioitsijan kirjoittama hieno alan perusteos. Tätä bluesromanttinen nuorimies ahmi neljäkymmentä vuotta sitten sekä tekstin että kuvien osalta.

Orhan Pamuk: Istanbul – Muistot ja kaupunki

Pääsin käymään Istanbulissa muutamia vuosia sitten ja kaupunki teki minuun syvän vaikutuksen. Kirjasta todella löytää tämän kaupungin ja oli mielenkiintoista vertailla omaa elämäänsä kirjailija Pamukin nuoruudenkokemuksiin.

Aleksandr Solzenitsyn: Vankileirien saaristo

Juuri edesmenneen venäläiskirjailijan teos, joka ilmestyessään avasi silmäni (venäläisen?) kommunismin järjettömyyteen.

Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle

Olin ollut kiinnostunut Suomen sisällissodasta jo ennen tämän kirjan lukemista. Tässä koko Suomen kansan traaginen historian vaihe avautuu hyvin yksilökohtaisella tasolla.

kotisivut: http://www.babyboyvarhama.com/

Kauppatieteiden maisteri Onerva Vartiaisen kirjavinkit

Ivo Andric: Neiti

Kirja kertoo saituudesta kärsivästä naisesta Sarajevossa 1. maailmansodan aikana. Balkanin eri kansallisuuksien
näkemyserot ovat esillä, joten kirja liittyy alueen viime aikojenkin tapahtumiin.

Leo Tolstoi: Sota ja rauha

17-vuotiaana luettu ensimmäisen kerran. Oli mahtava lukuelämys ja on edelleenkin.

Aino Kallas: Valitut teokset

Johdannon on kirjoittanut Kai Laitinen.
Mukana mm. Sudenmorsian ja novelleja, joista erityisesti Gerdruda Carponai jäi jo nuorena mieleen.

Olavi Paavolainen: Valitut teokset 1

Mukana teokset Nykyaikaa etsimässä ja Suursiivous. Kirjoista pääsee sisälle Tulenkantajien ja nuoren itse-
näisen Suomen henkiseen ilmapiiriin.

Alberto Moravia: Kaksi naista

Äidin ja tyttären pakomatka 2. maailmansodan aikana Roomasta vuoristoseudulle traagisine loppuineen.
Kirjan pohjalla tehdyssä elokuvassa Sophia Loren tekee hienon roolin äitinä.

Onerva Vartiaisen tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa
Onerva Vartiainen Vellamon vinkeissä

Kirjailija-toimittaja Kalle Veirton kirjavinkit

Irvine Welsh: Trainspotting

Aina ajankohtainen kuvaus edinburghilaisnuorten huumeisesta elämästä.
Roisi ja maukas. Sauli Santikon käännös on hyvä.

Veikko Huovinen: Bakulainen Pahlava

Vanha kunnon Huovinen osaa rennon läpän heiton siihen ryhtyessään.
Hauskoja pikkujuttuja, joissa satiirikon pukinsorkka pilkahtelee.

Nick Hornby: Hornankattila

Urheiluhulluus on tyhmää ja hoopoa, mutta siitä voi kirjoittaa fiksusti ja koskettavasti. Jalkapallo on osa populaarikulttuuria, ja Hornbylle sellaisena merkityksellisempi kuin moni korkea asia.

Raymond Carver: Rivi riviltä, lyönti lyönniltä

Jos runous tuntuu hämärältä, kannattaa tarttua tähän kirjaan. Asiat ovat juuri niin kuin ne kirjoitetaan. Arkisia juttuja, ja silti viistää syvältä.

Pentti Saarikoski: Aika Prahassa

Mikä lause! Jutustelua ja makkaransyöntiä.

Kalle Veirton tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Toimittaja Tuija Veirton kirjavinkit

Carol Shields: koko tuotanto, erityisesti Kivipäiväkirjat ja Ellei.

Naiskirjallisuutta sanan hyvässä mielessä. Sopii erinomaisesti myös miehille.

Peter Höeg: Lumen taju

Jännitysromaani, mutta samalla kertomus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta, grönlantilaisuudesta,
Tanskasta, lumesta ja jäästä.

Harri Tapper: Missä kurkien aura on

Pidän kirjan tyylistä ja kielestä. Virke on kypsä, tapa kuvata elämää lämmin.
Suosikkini vuoden 1998 Finlandia-palkintoehdokkaista.

Bulbul Shamara: Munakoisojen kiukku

Intialaisesta ruoasta ja kulttuurista kiinnostuneelle. Värikkäisiin kertomuksiin on linkitetty reseptejä.

Kari Hotakainen: Bronks, Kalikkakasa ja Näytän hyvältä ilman paitaa

Suomalaista scifiä, runoja ja novelleja. Kaikki hyvää Hotakaista.

Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit

Koiranomistajille. Mielenkiintoinen pieni kirjanen koirien elekielestä ja viestinnästä.

Kansatieteilijä Terhi Willmanin kirjavinkit

Elämäni tärkeät kirjat

1. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä

Ensimmäinen kirja, jota muistan luetun minulle ääneen. Lukutuokioista papan kainalossa on jäänyt voimakkaita muistoja. Pyysin papalta usein: "Luetaan taas Aapoo ja Eeloo!"

2. Hans Christian Andersenin satukirja

Hans Christian Andersenin satukirja Eeva-Liisa Mannerin ihanasti suomentamana on ihan Must vieläkin! Omistamassani kirjassa on kaunis akvarellikuvitus ja painokuvien huumaava tuoksu on säilynyt sellaisenaan jo yli 25 vuotta. Humoristisissa ja yhteiskuntakriittisissäkin saduissa kattilat tanssivat ja kukat pitävät juhliaan öisin. Ylhäinen etanaperhe pohtii, ulottuuko maailma kauaskin heidän kotinsa, raparperilehden, ulkopuolelle.

3. Saima Harmajan kootut runot

Tietenkin pian runoilijan kuoleman jälkeen julkaistu kokoomateos ja päiväkirjan kanssa yhteen nidottuna. Teos oli suosittu tyttöjen rippilahja 1930-40 -luvuilla, ja se löytyy myös molempien mummojeni kirjahyllyistä. Kirja avasi teininä kiinnostukseni runouteen ylipäätään, mutta myös innosti myöhemmin tutkimaan kokonaista aikakautta. Esimerkiksi Saiman kautta tutustuin hänen äitiinsä Laura Harmajaan, joka oli emansipoitunut Kotiliesi-lehden vaikuttaja ja kansantaloustieteen tutkija.

4. Oscar Parlandin Spegelgossen (suom. Peilipoika),

joka ilmestyi postuumina vuonna 2001. Teos sisältää väkevää ja syvää tekstiä. Lukuelämystäni on ruokkinut myös Kannas-kiinnostukseni.

5. Anton Tsehovin

novellien maailma jaksaa kiinnostaa aina. Myös Lokki-näytelmän teksti on jäänyt mieleeni, erityisesti Ryhmäteatterin
intensiivisen Suomenlinnassa kesällä 1998 pitämän esityksen ansiosta.

Terhi Willmanin tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

Vaeltaja Timo Virtasen kirjavinkit

Harri Tapper: Näin syntyvät revontulet; Kerrothan, oi koivu; Tulva

Nämä kirjat kuuluvat yhteen, ei näitä voi erottaa.
Kirjailija kuvaa lämpimästi ja värikkäästi veljesten ja vanhempien elämää lapsuuden kodissa Saarijärvellä.

Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen

Tämän kirjan luin jo silloin, kun se ilmestyi. Meren teksti on yllätyksellistä ja humoristista. Hän on mielikirjailijoitani.

Kerttu-Kaarina Suosalmi: Venematka

Kun kosken veneeseen ja työnnän sen vesille, siitä alkaa jo matka.
Teksti on pikkutarkkaa kuvausta yksinäisestä soutajasta ajatuksineen minulle tutuissa maisemissa.

Kullervo Kemppinen: Lumikuru

Kertomuksia Saariselän tunturimaastosta.
Tästä innostuin itsekin rinkkavaellusretkelle. Ja sitten aina vain uudelleen ja uudelleen...

Lassi Nummi: Requiem

Runoja, joista en saa sieluani irti. Vahvoja elämän ja kuoleman tuntemuksia.
Olisipa joskus mahdollista kuulla musiikkiteos, jonka sanalliseksi pohjaksi tämä runosarja on kirjoitettu.

Säveltäjä Harri Vuoren kirjavinkit

Luen varsin paljon ja kaiken hyvän tiivistäminen viiteen kirjaan on kyllä hankalaa.
Yritän nyt kuitenkin kertoa vähän niistä kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun melkeinpä herätyksen tavoin vaikka niiden kaikkien ansiot eivät välttämättä ole lainkaan kirjallisessa ilmaisussa. Teokset ovat aikajärjestyksessä sen mukaan miten niihin tutustuin.

Richard Bach: Lokki Joonatan

Teos vaikutti uskoontulon tavoin, en pitkään aikaan pystynyt muuta ajattelemaankaan. Taitolentoa pelkän paikasta toiseen siirtymisen sijaan tavoittelevan Joonatanin esimerkki auttoi tunnistamaan itselleni tärkeät asiat, opiskelemaan niitä ja pitämään niistä kiinni tavanomaisuuden vaatimukseista piittaamatta.

Hermann Hesse: Arosusi

Hessen ikuisuusajatus on pikkuporvarin ja taiteilijan ristiriita. Kirjoittaja kokee Harry Hallerina maagisen teatterin merkillisyydet ja joutuu käymään siellä läpi sekä oman itsensä rajoittuneisuuden että taiteen esteettiset ongelmat. Taidemusiikilla, jota kohti tuolloin aloin suuntautaua, on kirjassa tärkeä sijansa.

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Myytit ovat aina kiehtoneet minua kovasti. Tolkien on luonut rinnakkaismaailman, jossa hyvän ja pahan olemus on yksiselitteinen, toisin kuin omassa maailmassamme. Tieteellisen yksityiskohtainen kuvaus sekä Keskimaan että merentakaisten haltiamaiden kulttuureista tekee lähes historiallisen romaanin vaikutelman ja ruokkii uskoa ylevyyteen ja sankaruuteen.

Carlos Castaneda: Matka Ixtlaniin

Kiistelty antropologi Castaneda joutuu vastoin tahtoaan yagui-noita Juan Matusin oppilaaksi ja ryhtyy opettelemaan maailman pysäyttämistä. Kun tämä tavoite on saavutettu, maailma ja sen myötä oma itse nähdään sellaisena kuin se todellisuudessa on eikä ihmiskunnan itselleen asettamien suodattimien kautta. Myös aika pyritään seisauttamaan jotta havaittaisiin hetken kauneus.

Thomas Mann: Tohtori Faustus

Säveltäjä Adrian Leverkuhn liittoutuu paholaisen kanssa luodakseen uusia mestariteoksia ja saa siitä lopuksi luonnollisesti palkkansa. Teos on uskomattoman hieno sekoitus taiteen filosofiaa, aikansa politiikkaa, myyttejä, teologiaa ja paljon muuta. Mannin kielellinen ilmaisu on pitkine lauseineen käännettynäkin kaikkein perusteellisinta saksalaisuutta mutta kun sen sietää niin lukukokemus on järisyttävä.

Fred Hoyle: Musta pilvi

Koska olen myös tiede -ja tieteiskirjojen ystävä niin tällainenkin teos on (vaikkakin kuudentena) otettava mukaan. Kuuluisa tähtitieteilijä koettelee teoksessaan ymmärtämyksemme rajoja ja tuo vieraaksemme yllättävän elämänmuodon, tähtienvälisestä aineesta muodostuneen älykkään pilven. Pilven kautta peilautuvat monet tieteen ja ajattelumme rajoittuneisuudet.

Kaikki nämä teokset ovat vaikuttaneet minuun sillä tavoin, että olen lukennut niiden kirjoittajien koko tuotannon. Silti monia erinomaisia teoksia jäi kokonaan listalta, Kiven Seitsemän veljestä, jonka olen lukenut varmaan kymmenkunta kertaa, Joel Lehtonen, Väinö Linna ja Mika Waltari.

Ulkomaisistakin ainakin John Miltonin Kadotettu Paratiisi ja Danten Jumalainen näytelmä ovat suosikkejani ja monia vähemmän raskaitakin romaaneja olen lukenut aina modernismiin saakka.

Säveltäjä Harri Vuoren tuotantoa Lahden kaupunginkirjastossa

http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/ollin-oppivuodet-ja-mykkaa-valoa-suomessa