Imatralla syntynyt lahtelainen Leena Kaartinen on työskennellyt projektinjohtajana yhteisöterveyden projektissa Keski-Afganistanissa vuodesta 1998 lähtien.

Opinnot ja ammatit:

- yo (1962)
- lääketieteen staatexamen Göttingen Saksa (1969)
- lastentautien erikoislääkäri Tampere (1979)  
- lasten infektiolääkäri Helsinki (1984)
- Master of Public Health -tutkinto Göteborg (1993)
- lääkärinä (1970-) enimmäkseen kehitysmaissa: Afganistanissa (1971-73), Etiopiassa (1976-77 ja 1979-83) ja uudelleen Afganistanissa vuodesta 1985.
- lääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja Etelä-Karjalan keskussairaalassa
- projektinjohtajana yhteisöterveyden (Community Health) projektissa Keski-Afganistanissa (1998-)
Leena Kaartinen harrastaa maalaamista, kirjoittamista ja kuntourheilua.

Kaartinen kertoo kirjoittamalla elämästään ja työstään kehitysmaissa. Hän on kirjoittanut kaksi elämäkertatarinaa (Johannes ja Makai) yrityksenä kuvata sikäläistä kulttuuria.
"Kirjoitin ”kentältä” raportteja ja ”ystäväkirjeitä” säännöllisesti. Minua yllytettiin kirjoittamaan kirjoja kokemuksestani ja havainnoistani, siitä se lähti.
Halusinkin tehdä tunnetuksi Etiopian kulttuuria ja Afganistanin tilannetta", hän kertoo.

Tuotanto

Romaanit

Olet vapaa, Johannes. Suomen raamattuopisto kustannus 1984.

Makai, tyttö Afganistanista. 1989.

Muu tuotanto

Lääkärinä Afganistanissa. Karas-sana 1978.

Sairaala sissisodassa. Karas-sana 1979.

Matkaan taas : lääkärinä Etiopian vuorilla ja laaksoissa. Karas-sana 1985.

Lastenlääkärin päiväkirja. Perussanoma 1996.

Talebaanien takana. Perussanoma 2002.

Tekstinäyte

 9. kirje

 Talvi tuntuu loputtoman pimeältä ja raskaalta, vaikka kuljemmekin kevättä kohti. Sähköä meille on riittänyt kahtena kolmena iltana viikossa. Joskus sähkö ilmestyy illalla kymmeneltä, jolloin olemme jo käpertyneet täkin alle sandaalin ympärille. Jos joku sattuu olemaan silloin hereillä, hänen tehtävänään on hivuttaa hiilipannu pöydänalta ja ujuttaa tilalle sähkölevy tai -lamppu, joka on turvallisempi. (Hiilipannustahan voi saada häkämyrkytyksen.)

 Paloöljykin on taas lopussa kaupungista. Toher jonotti tässä eräänä aamuna polttoainetta neljä tuntia - kuullakseen lopulta tylyt sanat: "Ei ole. Tule ylihuomenna uudestaan." Hän laahusti vihaisena, itkuisena ja nälkäisenä kotiin ja puuskahti: "En kyllä mene enää ikinä kärvistelemään öljyjonoon!"  Mutta meni kuitenkin. Ei siinä muukaan auttanut.

 Olen kasvanut ulos kengistäni. Äidillä on vain yhdet kumiterät. Käytämme niitä vuorotellen. Hän viettää muutenkin paljon aikaa sisällä ompelutöitten ääressä. Masuud oli kieriä yöllä hiilipannuun unissaan. Onneksi heräsin, ennenkuin hän poltti itsensä pannussa. Klinikalla olen nähnyt pari sandaliin alla palanutta lasta. Lapset käyvät klinikalla siteitten vaihdossa. He parkuvat surkeasti, ja hoitajat koettavat käsitellä heitä varovasti.

Makai - tyttö Afganistanista, 1989.

Kirjailijan tuotantoa 
Lahden seudun kirjastoissa