|
|
Päijäthämäläisiä kirjailijoita - säveltäjiä - kuvataiteilijoita - linkkejä |
|||||||
![]() ![]() ![]() |
||||||||
| Etusivu/kirjailijat/R-S/Suosalmi, Kerttu-Kaarina | ||||||||
|
Kirjailijat [A-H] [I-K] [L-P] [R-S] [T-Ö] |
Suosalmi-Karden,
Kerttu Kaarina Kerttu-Kaarina Suosalmi sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1970, -77, -83 ja -89, Hämeen läänin taidepalkinnon 1970, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinnon, Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon vuonna 1989 sekä Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1993. Teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 2. Kerttu-Kaarina Suosalmi on kuvannut lapsuutensa kotikaupunkia Lahtea: "Minun lapsuuteni maisema oli pikkukaupungin idylli. Turvallinen talo, suuri piha puineen, nurmikkoineen, lehtimajoineen. Sen vieressä vanha asema balkongeineen, platformeineen, asemamiehineen, kasööreineen, junanlähettäjineen, järjestelyvetureineen, joista toinen oli nimeltään Kukko ja toinen Kana. Siihen liittyi Loviisan pikkurata suloisine niittykukkapenkereineen. Asemapäällikkö Lundgrenin porsas, jolla oli sininen sillkirusetti kaulassa. Asematori, siinä muutama issikka, johon äitini usein hätäpäissään heittäytyi kun oli myöhästymässä koulusta. Harju, jolla oli hautausmaa . . . Siihen liittyi Gustavssonin limonaditehdas, pitkä talo, jonka pihassa syreenien keskellä kuormattiin juomakoreilla tukevan hallavaharjaisen tamman rattaita. . . Lahdessa pikkukaupunkina oli vanhaa vuosisadan vaihteen jälkeen syntynyttä teollisuutta. Se oli kasvanut tasaisesti kaupungin myötä. Nyt syntyi humauksessa uusi. Kasvumuutoshan on sinänsä positiivinen asia, mutta silloin kun se tapahtuu liian nopeasti, kun se alkaa vapisuttaa perustuksia, horjuttaa balanssia. Kun kaupunki joutuu henkiseen sekasortoon pitkäksi aikaa, silloin se on pahasta. Eikä tämä kaupunki ole vieläkään aivan toipunut." Suosalmen
lapsuuteen liittyy olennaisesti kesäinen elämä veden äärellä Päijänteellä.
Tyttö alkoi jo pienenä liikkua hyvin itsenäisesti vesillä ja luonnossa.
Isä oli intohimoinen purjehtija, ja äiti oli viettänyt lapsuutensa ja
nuoruutensa meren rannalla, joten kiintymys vesielementtiin oli yhteinen
koko perheelle. . . Juhani
Salokanteleen (2001) mukaan Suosalmea luonnehti kirjailijana ja ihmisenä
harvinaisen välittömänä ja intensiivisenä pysynyt suhde nuoruuteen.
Romaanit
Runot ja novellit Melanmitta.
Runoja. Otava 1950. Näytelmät
ja kuunnelmat Uudenkuun
juhla eli Tarinoita vanhasta talosta: äänilevy. Otava 1959. Omien
teosten käännökset unkarin kielelle: Onnen
metsämies, 1986 viron
kielelle: Hyvin
toimeentulevat ihmiset,1978 Muu
tuotanto
Veijo aukaisi pahvilaatikot, leikkasi puukolla narut poikki. Annikki aukaisi aina solmut ja keri narut talteen - mitä nyt enää tehtäisiin naruilla, tämä talo oli viimeinen etappi, hänen hankintojensa päätepiste, hänen elämäänsä ei enää mahtuisi muita taloja. Täällä oli selvittävä kaikesta - ensin talon velat, sitten lasten opintovelat, sitten mahdollisen väitöskirjan aiheuttamat velat - hän olisi vanha mies ennen kuin olisi omillaan, jos koskaan. Ensimmäisen kerran hän nyt näki elämänsä järjestettynä; koronmaksu, lyhennys, koronmaksu, kaksi kertaa vuodessa, määräpäivinä. Hänet oli sidottu systeemiin, hän oli elin- ja yhteiskuntakelpoinen niin kauan kuin pystyi maksamaan velkansa. Veijo nosteli
laatikoista paperipinkan toisensa jälkeen, täyteen kirjoitettuja liuskoja,
sata, kaksi, kolmesataa. Hän heitti ne pöydälle erikorkuisiin pinoihin.
Siinä oli auto ja hevosvoimat, talo ja tavarat, siinä oli hänen
tuottamaton pääomansa, tähän hän oli uhrannut aikaa ja tässä se
vuodesta toiseen rapistui, saakeli, niin kuin joku käyttämätön huvila.
Ja entä sitten, jos ja kun väitöskirja on valmis, mikä olisi sen käytännöllinen
arvo, mitä se hänelle tuottaisi? Ei mitään. Se oli kuin joku
kunnialegioonan nauha rintapielessä, väitöskirjan jälkeen hän edelleen
maksaisi velkoja, korjaisi iltakaudet kehnoja aineita, opettaisi
astevaihtelua ja Seitsemää veljestä, purnaisi omaa opetustaan vastaan,
metodeja, päämääriä vastaan, söisi kuin joku helvetin lohikäärme
omaa häntäänsä. Minkä ikäinen tuo simcamies oli, tuskin neljääkymmentä,
kouluja käymätön, mutta tiesi alusta lähtien mihin pyrki. Mitä oli hänen
kolmesataa liuskaa tuon miehen konkreettisten arvojen rinnalla. Ei mitään. Lähteet: -
Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 665-666.
|
|
||||||
![]() |
||||||||