|
|
Päijäthämäläisiä kirjailijoita - säveltäjiä - kuvataiteilijoita - linkkejä |
|||||
![]() ![]() ![]() |
||||||
| Etusivu / Lahden seudun kuvataiteilijoita / | ||||||
|
||||||
Greta-Mari Voijola
(s. 1967)
Kuva
-, tila- ja mediataiteilija; pääasiallisena tekniikkana grafiikka,
digikuvaus ja video. Asunut
Hollolan Herralassa vuodesta 1995. Tie kuvataiteilijaksi”Olen varhaisesta lapsuudesta saakka hahmottanut ympäristöäni visuaalisesti. Lapsena maalailin ja piirtelin niin paljon, että vanhempani ohjasivat minut kuvataidekouluun. Kävin taidelukion Helsingissä ja siitä jatkoin opintojani mm. Vapaaseen taidekouluun. Ammatinvalintani ei ole ollut aivan selkeä, joten työskentelin välillä mm. mikrofilmikuvaajana ja -kehittäjänä sekä seripainoapulaisena. Palkkatyön jälkeen halusin kuitenkin palata taas taiteen pariin, joten hain Pohjoismaiseen taidekouluun Kokkolaan, jossa opiskelin kaksi vuotta. Tämän jälkeen pääsin Kuvataideakatemiaan Helsinkiin, jossa valmistuin kuvataiteen maisteriksi vuonna 2000. Kuvataideakatemiassa opiskelin pääasiassa videotaidetta. Aloitin
kuvataideopinnot maalauksella, mutta siirryin varsin pian opiskelemaan
videotaidetta. Videotaiteessa minua kiinnostaa ajallisuuden ja muutoksen
taltioinnin mahdollisuus. Teokseni ovat nykytaidetta ja ne syntyvät
kulloisenkin elämänhetken ja -tilanteen sanelemina. Töissäni tuon
mielipiteeni ja kokemukseni mukaan yhteiseen keskusteluun.” Esimerkkitapaus näyttelyiden synnystä”Suunnittelin
vuonna 2003 yksityisnäyttelyä Helsinkiin ja hain näyttelytilaksi Kaapelin
galleriaa. Hakemukseeni kirjoitin, että näyttelyn aihe on kasvuprosessi.
Ideani oli laittaa teokset kattoon, joita tarkasteltiin keinun avulla
keinuen. Suunnitelmani hyväksyttiin ja sain näyttelyajan seuraavalle
vuodelle 2004. Olin suunnitellut tekeväni isoja paperikuvia kattoon
pleksien väliin ripustettuina, mutta kohtalo puuttui peliin. Lahden
Taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa pyysi minua pitämään näyttelyä
Lahden ystävyyskaupungissa Suhlissa yhdessä kuvataiteilija Sirpa Pyykön
kanssa. Näyttelyn teemana oli vesi ja nimeksi tuli ’Das gleiche Meer in
uns allen’ Jaan Kaplinskin runon mukaan. Tein näyttelyyn seitsemän
fotopolymeerivedosta varjoista ja heijastuksista veden pinnalla ja videon
’Vapaa kellunta’, joka käsitteli vapautta kulkea virran mukana. Saksan
matkan jälkeen minulla oli enää kaksi kuukautta aikaa tehdä yksityisnäyttelyni
Helsinkiin. Oli selvää, etten enää ehtinyt tehdä kaikkea mitä olin
suunnitellut. Kattoon ripustettavia pleksiteoksia ei tullut kuin yksi, ’Tästä
en halua enää jatkaa’ imagonvedos, ja seinille tuli muutamia
fotopolymeerivedoksia aikuisista, häilyvinä silhuettimaisina heijastumina.
Joten keinun funktio oli muutettava. Tein videon, jossa 8-vuotias lapseni
keinui Paavolassa erään kerrostalon pihakeinussa. Näyttelytilaan tuli iso
aikuisen istuttava keinu, jossa keinuen pystyi katsomaan videota ja siten
keinua yhdessä lapsen kanssa. Näyttelyn nimeksi tuli ’Kun värit
heijastuvat silmistä’. Tilateos johdatti
aikuisen lapsen maailmaan, hetkeen, jossa lapsuus on vielä avoin tila.
Vuonna 2005 tein keinusta ja videosta oman kokonaisuuden Rauman Lönnströmin
taidemuseon studioon.” Luonnonkaunis Päijät-Häme”Olen
syntynyt Helsingissä ja lapsuuteni vietin Espoossa. Päädyimme mieheni
kanssa Päijät-Hämeeseen asumaan kohtalon vieminä. Asuinpaikkana Hollola
on luonnonkaunis ja olemme hyvin juurtuneet alueelle. Päijäthämäläisten
luonne on mielestäni melko suorasukainen ja konstailematon. Taiteilija
kohtaa arvostusta, mutta usein kuvataidetta pidetään myös turhana
haihatuksena. Taideteoksiini alue heijastuu luontona, ympäristönä ja
tiloina.”
|
||||||
![]() |
||||||