Harjun koulun viidesluokkalaiset - Aida, Elisabeth, Pipsa, Marianne, Ari, Ilkka, Juuso, Erno, Juha ja Simo - työskentelivät Lahden pääkirjastolla varjoteatteripajassa, jota ohjasi Kaija Halme.

Pajassa kirjoitettiin ensin omat jutut Heikki Salon Kynsilehto-teoksen tarinoiden innoittamina. Kynsilehto on lemmikkien hautausmaa, ja Salo kertoo kirjassaan kuolleiden lemmikkien elämästä tai lähinnä sen päättymisestä Spoon River antologian tapaan. Omiin tarinoihin tehtiin varjoteatterihahmot ja lavasteet. Lopuksi näyteltiin.

Muurahainen ja lohikäärme

Minä kävelin reippaasti tulivuoren sisään. Minä kävelin ja kävelin tulivuoressa, kunnes löin pääni lohikäärmeen kynteen. Lohikäärme hoivasi minua kuin omaa lastaan.
Yhtenä päivänä minä heräsin koomasta. Lohikäärme esitteli itsensä minulle. Minä sain uuden ystävän. Lohikäärme halusi, että kutsun häntä Tulikuninkaaksi, koska hän ei pitänyt lohikäärme-nimestä. No, minä olen tietysti pieni muurahainen.
Yö oli tullut, ja oli aika mennä nukkumaan., kunnes lohikäärme pieraisi niin kovaa, että lensin päin seinää ja minä tietenkin kuolin.
Aamulla lohikäärme tappoi itsensä, että voisi tavata minut taivaassa ja siellä me tavattiinkin. Taivaaseen me noustiin hissillä aivan ylimpään pilveen istumaan. Pilven päällä me puhuttiin kaikenlaista ja kiusattiin ihmisiä, jotka olivat vankilassa.
Yhtenä hetkenä meille ilmestyi siivet. Siivillä me mentiin kiertämään maailmaa ja tultiin takaisin korkeimmalle pilvelle ja jatkettiin keskustelua.

Sissi oppii vaihtamaan väriään

Minä olen Sissi kameleontti. Asun sademetsän siimeksessä. Mutta minussa on outoa se, kun en osaa vaihtaa väriä niin kuin muut kameleontit. Suojavärini on vain vihreä, enkä osaa muuttua esimerkiksi mustaksi. Yön pimennossa minun pitäisi olla musta, mutta olen vihreä. Mutta seuraavana päivänä kaikki oli toisin kun heräsin. Olin musta. Iloitsin uudesta väristäni ja lähdin metsään näyttämään uutta väriäni muille.
Kaikki eläimet metsässä kehuivat minua, että olin oppinut värinvaihdon.
Seuraavaksi menin lammelle tapaamaan parasta kaveriani Veera krokotiilia, joka ei ollut vielä nähnyt väriäni. Menin uimaan, mutta yhtäkkiä löin jalkani kiveen enkä jaksanut polskia ja hukuin. Veera yritti pelastaa minut mutta turhaan.

Palautetta kerhon ohjaajalle