Vellamon Vinkit

Lahti kirjallisuudessa
Tällä sivulla esitellään Lahdesta kertovaa kirjallisuutta; kaunokirjallisuutta, muistelmakirjallisuutta ja Lahden 100-vuotisjuhlavuonna 2005 ilmestyneitä Lahdesta kertovia teoksia, niin romaaneja kuin tietoteoksiakin. Lahti kaunokirjallisuudessa Kaunokirjallisia teoksia, joissa tapahtumapaikkana on Lahti löytyy sekä vanhemmasta että uudemmasta kirjallisuudesta. Vanhempaa kirjallisuutta edustaa mm. orimattilalaisen Selma Anttilan teokset Nuoret kauppiaat (1938), Pankinjohtajan tytär (1914) sekä Hallimajan nuoret (1907) ja uudempaa mm. Tuuli Rannikon jännityskirja Veriura (2006), Seppo Jääskeläisen uusin romaani Sisko Rakas (2006), Mari Mörön Kärpäsen koulu (2005), Marcus Karpin Lahdessa soi blues (2003), Annikki Bärmanin Paikka maan päällä (2003) sekä Heikki Luoman Kuka viereesi jää (1997). Yksi eksoottisimmista Lahtea kuvaavista kirjoista on Campridgen yliopiston julkaisema englannin oppikirja The Lahti File (2003).
Lea Toinin Metsätie 10 : selkokielisiä kertomuksia (2006) koostuu pienistä erillisistä kertomuksista, joissa kuvataan lahtelaisperheen arkea 1950-luvun alkuvuosina. Perhe Laine asuu Metsätie 10:ssä, joka sijaitsee Nikkilän kaupunginosassa. Tarinoissa liikutaan myös muualla Lahdessa kuten perheen mökillä Karjusaaressa tai uutta kotia katsomassa Jalkarannassa. "Ikäihmiset pääsevät 'vanhan hyvän ajan' tunnelmaan, mutta lastenkin on helppo samaistua kirjan henkilöihin sekä virittyä roolileikkeihin. Kertomusten herättämät tuntemukset sopivat hyväksi pohjaksi juttutuokioihin ja muisteloihin."
Tuuli Rannikon jännityskirjan Veriura (2006) tapahtumat käynnistyvät murhaajan saapumisella Lahden linja-autoasemalle: "Kuluneisiin farkkuihin ja tummaan tuulipusakkaan pukeutunut mies heitti repun olalleen ja painoi kauhtuneen lippalakin syvälle päähän astuessaan bussista Lahden linja-autoasemalla. . . Liikenne linja-autoaseman ympärillä sujui verkkaisena. Muutama auto ajoi alas Hollolankadun mäkeä ja jatkoi pitkin Aleksanterinkatua kaupungin ydinkeskustaan. Vastakkaisesta suunnasta Lahdenkadulta tuli auto silloin, toinen tällöin. Ennen niin vilkas alue ei enää ollut kaupungin valtasuoni, kun uusi moottoritie oli siirtänyt liikenteen muualle. Tulija vilkaisi ohimennen keppiin nojaavaa Juho Kusti Paasikiven patsasta, joka tarkkaili elämänmenoa aukion laidalta." Lahdesta mies suuntaa Heinolaan entisen Lahden käräjäoikeuden tuomarin kesämökille, missä hänellä on missio suoritettavanaan... Vaikka jännitysnäytelmän tapahtumat sijoittuvatkin pääosin Turkuun ja Lahti näyttäytyy kirjassa lähinnä läpikulkukaupunkina on romaanissa kuitenkin tarkkaa kuvausta Lahden katukuvasta ja joistakin sen rakennuksista: "Lahden oikeustalo sijaitsi vastapäätä pääpostia ja vinosti vastapäätä rautatieasemaa Rautatienkadun ja Mannerheiminkadun kulmassa . . . Rakennus oli selvästi kahdeksankymmentäluvulta. Sen nurkalta alkoi Rautatienkadun lehmusrivi, muuten ympäristö oli yhtä ankea kuin itse rakennus: jokunen pikkukauppa ja pari väsyneen näköistä pikaruokapaikkaa."
Päivi Luostarisen kirjassa *Kipinöitä ja kapinoita* (2006) kerrotaan Lahdessa ilmaisutaidonlukiota käyvän Pinjan arjesta; koulupaineista ja sydämen asioista. Lahti esittäytyy kirjan päähenkilön koulukaupunkina. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat Lahteen ei kaupunki muutoin ole kirjassa näkyvästi esillä.
Richard MacAndrew:n kirjoittama The Lahti File (2003) on pieni dekkarimainen kertomus Lahdessa tapahtuneista merkillisistä kuolemantapauksista. Brittiläisen tiedustelupalvelun vakooja Ian Munro saapuu Lahteen ja törmää satoihin kuolleisiin kaloihin Vesijärvessä. Myös linnut ovat kaikonneet alueelta ja Ruoriniemessä epäillään erään pariskunnan kuolleen läheisen kemiantehtaan myrkyllisiin päästöihin. Kirjasta ei puutu vauhtia ja temmellystä. Menossa mukana vilahtelevat tutut lahtelaiset maamerkit kuten Sibeliustalo, Lahden Seurahuone ja Ristinkirkko. Kirja kuuluu Cambridgen yliopiston julkaisusarjaan Cambridge English Readers ja on kieleltään helppolukuinen.
Seppo Jääskeläisen Sisko Rakas (2006) romaanin tapahtumat keskittyvät kokonaan Lahteen. Siinä eletään "eteläsuomalaista alkukesää lamavuonna 1993. Jännittävän nelidraaman liikkeellepanevana voimana on leskiäidin, Vieno Laihon hallitsema, radiokaupungin laidalla sijaitseva arvokas maatila ja perheen osapuolten poikkeavat käsitykset omaisuuden jaosta." Radiokaupungilla tarkoitetaan tietysti Lahtea. "Kylän molemmilla sivuilla, onneksi näkymättömissä, ujuivat etelä-pohjoislinjainen moottoriliikennetie valtakunnan pääkaupungin ja maan keskeisten osien suunnille sekä enää tavarakuljetuksiin käytetty rautatieyhteys rannikkosataman ja kotikaupungin välillä. Liikennemelu ei yltänyt missään olosuhteissa häiritsevänä Akkalan kylään saakka." Lahtelainen lukija arvaa, että Akkalan esikuvana on Lahden Ämmälä. "Kylän ikiaikainen nimi, Akkala, oli ilkkujien mielestä kaikessa ämmämäisyydessään sille varsin sopiva". Kirjailija kertoo, että myös monilla kirjassa esiintyvillä henkilöillä on esikuva todellisessa elämässä. Lahden maisemakuvauksia kirjoittaessaan kirjailija kertoo ajaneensa paikan päälle katsomaan, että kuvaus todella täsmää tarkalleen. "Jos sitä ei tiennyt, mistään ei olisi voinut aavistaa, kuinka lähellä kaupunki oli. Metsävyöhykkeen sisällä sijaitsi avara omakotialue. Asutuksen sivuun oli aikanaan kasvatettu taajahko kivikolossilähiö, ja sen takana pohjoisessa siinsi kuulu kirkkaan veden lähdealue sekä harjujen halkoma keskisuuri hämäläiskaupunki."
Kalle Veirton uusin nuortenromaani Tannermäki All Stars (2006) on vahvasti lahtelainen. Se kertoo lahtelaisista yläasteen pojista, jotka päättävät perustaa oman sählyjoukkueen. Romaani on kuvaus urheilusta, mutta myös mieheksi kasvamisesta. Päähenkilönä seurataan 14-vuotiaan Marcuksen kehitystä paremman itsetunnon ja -tuntemuksen saavuttamiseksi, kohti "komeiden ja sporttisten" valtakuntaa. Kirjassa otetaan kantaa mm. kaupungin kiristyneeseen taloustilanteeseen; Launeen lähikirjasto on muuttanut nimeään: "Nykyään se oli Prismalan kirjasto, koska kaupunki oli myynyt nimen yhdelle kauppaketjulle. Tuloilla pidettiin lakkautusuhassa ollut kirjasto auki." Myös kaupunginosien nimet toimivat kauppaketjujen mainostajina: "Se asui Siwalassa, entisellä Liipolan mäellä. Sekin oli niitä luovutettuja alueita, nimi myyty." Kirjaan on luvassa myös jatkoa.
Kalle Veirton romaani Minun vasen jalkani (2004) on hänen nuortenkirjasarjansa viimeinen osa. Se "kuljettaa Arin tosiaikuisuuden kynnykselle velmun huumorin ja omintakeisen filosofian siivittämänä." Nastolasta kotoisin oleva nuori jalkapalloilija asuu Lahdessa ja harjoittelee Kisapuistossa FC Viirupaitojen riveissä. Joukkue tavoittelee Suomen mestaruutta. Arille tarjotaan myös ammattilaissopimusta Walesista, mutta tietyt elämän sattumukset pitävät hänet kuitenkin Lahdessa ja FC Viirupaitojen riveissä. Kirjassa kuljetaan tutuissa maisemissa: "Lähdimme vielä yhdentoista jälkeen kävelylle. Tavallisesti nousimme Radiomäelle tai kierähdimme Kirkkopuistoon. Nyt jatkoimme Aleksia itään, kävimme kirjastolla ja katsomassa Paavolassa viimevuotista kämppääni, joka sijaitsi vanhan puutalon yläkerrassa."
Ossi Ojalan Kahvila Sinuhe (1967) on ehkäpä yksi tiiviimmin Lahteen liittyvistä kaunokirjallisista teoksista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lahteen. Jo kirjan nimi viittaa Aleksanterinkadulla sijainneeseen kahvilaan, missä kirjan nuoret tapaavat toisiaan. Kirjassa käytetään lahtelaisia paikallisnimiä ja kirjan henkilöt kulkevat tutuissa paikoissa. Mm. Pikku-Vesijärveä kuvataan näin: "Hanhet ääntelivät ruostuneilla äänillään tekolammikon äyräällä. Hätistelivät sorsia ja lokkeja ruokapaikoiltaan. Keskellä lätäkköä liikkui turvesaari. Linnut sillä kuin matkustajat pelastuslautalla, tuulen vietävinä. Lähempänä rantaa toimitti kaksi hapettunutta kuparipääskyä suihkukaivon virkaa. Ne oli asetettu siten, että siivet piirsivät päin vettä. veden ja metallin yhtymäkohdista sinkosi voimakas vesisuihku. Iltaisin neljä kirkasta lamppua valaisi suihkun alhaalta päin." Kotipaikka saa nuorilta lahtelaisilta vuoroin kiitosta ja vuoroin kritiikkiä: "Jalat kuljettivat hänet torille ja ylös Sinuhen portaita. Hän tilasi kahvin ja tuijotti pöytälevyyn. Kahvila oli hiljainen ja kuollut. Aivan tavallinen sunnuntainen kahvila, ei mikään Sinuhe, levysoitinkin epäkunnossa." Eräässä kirjan kohtauksessa ollaan Paasikivenaukiolla: "Junnu ja Mirkka kiusasivat toisiaan penkillä Paasikiven takana. Jokke vielä puuttui. Määräaikaa oli jäljellä muutama minuutti. Sovittiin, että Jokke sai tyytyä muiden päätökseen. Kaikki lähtisivät lavalle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Pilvet olivat kulkeutuneet pois ja ilta lupasi hyvää. Oranssisen kuunkin. - Lavalle se tiirailee presidenttikin. Junnun keksintö sai osalleen hyväksyvän naurun. - Ja Danielson-Kalmari tuijottaa tossa vähän matkan päässä suoraan autoromuttamoa."
Onerva Vartiaisen teoksessa Hei sit huomiseen (1976) kirjan päähenkilö Paula käy Lahden kauppaoppilaitosta ja on iltatöissä entisen Sokoksen tiloissa Aleksanterin- ja Rauhankadun nurkalla. Kirjassa vieraillaan myös Lahden kaupunginorkesterin konserteissa, jotka olivat tuohon aikaan keskiviikkoisin. "Eihän se Helsingissä olis matka eikä mikään. Ja äidin sisar ja samalla mun kummitätini asuu täällä kaupungissa. Mä olen sen luona nää väliajat ja joskus yötäkin. Yleensä keskiviikkoisin kun on konsertit. - Konsertit? - Niin, et sä ole huomannut, että kaupunginorkesterilla on joka keskiviikko konsertti." Vartiaisen toisen kirjan Tule mukaan Mirjami (1968) tapahtumat sijoittuvat Lahden yhteiskouluun. Myös Jalmari Karan romaani Hottentotit : koulumuistelmia (1915) kertoo Lahden yhteiskoululaisista.
Kalle Päätalon kirjassa Tammerkosken sillalla (1982) Kalle saapuu läpikulkukomennukselle Hennalaan marraskuussa 1944. Suomi on solminut aselevon Venäjän kanssa syyskuussa ja sotilaita ollaan jo kotiuttamassa. Hennalassa olo venyy kuitenkin jonkun verran odotettua pidemmäksi ajaksi ja Päätalo potee Lahdesta hankittua tippuria varuskuntasairaalassa.
Lea Kallion Lahtelaiset (1996) on selkokirja, joka "sisältää elämänmakuisia kertomuksia kirjailijan lapsuudesta, erään perheen iloista ja suruista Lahden kaupungissa." Monet kirjan kertomukset sijoittuvat kirjailijan lapsuuden kotimaisemiin Lahden Pekanmäkeen. "Aurinko lämmitti sinä kesänä kuumasti. Pekanmäen takana oli Joutjärvi."
Jorma Ranivaaran esikoisromaani Vanha Rahikainen ja valkoinen Iljusin (1967) on vahvasti 1950-1960 -lukujen Lahteen paikallistuva. Se kertoo lahtelaisesta vanhuksesta, joka on joutunut elämänsä taitekohtaan. Rahikainen on viettänyt kirjavaa elämää, kokenut maailmaa monelta kantilta, mutta vanhuuden tultua kaikki on vähin erin muuttunut: ihmissuhteet ovat huvenneet, nykyajan elämänrytmi tuntuu yhä vieraammalta. Kirjassa vilahtelevat tutut paikannimet ja maamerkit kuten mm. Jalkaranta, Vesijärvi, Enonsaari, Tiirismaan masto ja Lahden Polttimo. "Hän kävelee hitaasti ohi polun laidassa palavan lyhdyn, joka ei pysty auttamaan aurinkoa rinteen valaisemisessa, vaikka parin tunnin päästä on keskiyö. Rahikainen katsoo vielä kerran taakseen ja näkee Vesijärven likaisen pinnan ja Rauma-Repolan törkyisen tukkisuman. Hän antaa auringon laskea kaikessa rauhassa, koska ei voi sen laskemiselle mitään, sen enempää kuin nousemisellekaan. Jos hän pystyisi vaikuttamaan niihin asioihin, hän jättäisi auringon sinne missä se nyt on. Antaisi taivaan Enonsaaren takana olla punainen ikuisesti. Hän tekisi maailmanlopun, jonka ainoa valopilkku olisi punaisena loistava taivas likaisen ja ränsistyneen saaren takana." Rahikainen asustaa Niemen kaupunginosassa lähellä Lahden Polttimoa ja venerantaa. "Järven takana näkyy metsän reuna sinisenä nauhana. Jalkarannan valojen jälkeen se nousee ja on korkeimmillaan täältä katsoen vähän ennen Tiirismaan mastoa."
Seppo Jääskeläisen romaanin *Lakkoviikot* (1994) tapahtumat sijoittuvat pääosin "Lahden näköiseen kaupunkiin", Jääskeläinen kertoo. Kirjan päähenkilönä on entinen linnakundi Eki. Työpaikan lakko osuu Ekin uuden elämäntilanteen ratkaisuvaiheeseen: meneekö hän virran mukana, vai riittääkö Raisan - nuoren taideopiskelijan - rakkaus muuttamaan Ekin? Kirjassa kuvataan lakkoviikkoja viikko kerrallaan. "Kun tivoli tuli kaupunkiin, lakkoa oli kestänyt pari viikkoa ja Erkki Saastamoisen likvidit käyttövarat olivat lopussa. Anus auki kuin Päijänteen vedenottoputki, oli hän vakuuttanut liiton yhdysmiehelle, joka oli pahoitellut lakkoavustusten viipymistä ja sitä, että Erkki tuskin niistä kostuisi vaikka rahoja olisi heti kuitattavissa, sillä Eki luokiteltiin poikamieheksi, koska hän oli eronnut eikä lapsiensa huoltaja."
Mari Mörön uusimman romaanin nimi *Kärpäsen koulu* (2005) viittaa Lahden Kärpäsen kouluun. Kirja sinänsä ei ole niinkään kertomus koulumaailmasta vaan taiteesta ja sen merkityksestä. Lahdella on kuitenkin oma roolinsa romaanissa. Se on päähenkilön koti- ja asuinkaupunki. Hän on opettaja ja työskennellyt pitkään Kärpäsen koulussa. "Selostin, että vuodesta 1975 olen vetänyt Kärpäsen kuvataidekerhoa. Luokattomaksi muuttuneen yläasteen oppilaita käy nyt vuosituhanteen vaihteen jälkeen kerhossa viikoittain viitisenkymmentä. Porukka on toiminut aktiivisesti koulun ulkopuolella: kerholla on vahva verkosto eri kulttuurilaitoksiin, elinkeinoelämään ja yleishyödyllisiin yhdistyksiin. . . Koulun kerhokeskus palkitsi Kärpäsen koulun kuviskerhon Etelä-Suomen parhaana koulukerhona 1998. Tähän väliin toimittaja huomautti, ettei hän valitettavasti ehdi kuunnella työhistoriaani. Pelkkä mielipide taideteoksesta riittää. Ottaisinko minä sen koulun aulaan tai esimerkiksi Kärpäsen lähiökirjastoon?"
Lahtelaisen Heikki Luoman jännitysromaanissa Kuka viereesi jää (1997) liikutaan Luoman kotikaupungissa. Romaani alkaa kesäpäivän kuvauksella, jossa yksityisetsivä Jorma Jahvetti Ketola siemailee olutta torinlaidan kaljakeitaassa. Kirjassa liikutaan Lahden kaduilla mm. Vapaudenkadulla ja eri kaupunginosissa kuten Liipolassa: "Metsäiset harjut sulkivat näköalan Vesijärvelle, mutta maiseman rajalla kohosivat korskeina kaikki Lahden ylpeydenaiheet: kolme hyppyrimäkeä, kaupungintalon torni ja pilviä hipovat radiomastot."
Marcus Karpin Lahdessa soi blues (2003) on jännityskirja, jossa ratkotaan Lahdessa tapahtuneita murhia. "Talviurheilun kehdosta kuuluu kummia keskellä kesää. . ." näin alkaa kuvaus kirjasta. Lahdessa surmataan muutaman vuorokauden kuluessa kaksi vanhaa miestä. Suojelupoliisin päällikkö lähettää Lahteen luottoagenttinsa, joka saa seurakseen Venäjän tiedustelupalvelun edustajan. Ratkaisu pitää löytää yhdessä lahtelaiskomisarion kanssa, jota kiinnostaa enemmän urheilu kuin murhatutkimukset. Lahtea kuvataan "Suomen Chicagoksi" ja kovien arvojen kaupungiksi. Kirjassa liikutaan mm. Liipolassa, Lahden Urheilukeskuksen stadionilla sekä Lahden poliisiasemalla. Myös kauppatorilla käydään nauttimassa kahvia ja perunapiirakoita.
Kalle Veirton romaanin Suuret sählymuistelmani (2002) tapahtumat sijoittuvat niin ikään Lahteen, kirjan päähenkilön Kalle Virtasen kotikaupunkiin. Kirjassa liikutaan tutuissa paikoissa ja seurataan lahtelaisen jalkapallojoukkueen peliä: "Stadionilla olen kuin kotonani. Ei haittaa, vaikka FC Lahden ottelu on taas sitä, mitä niin usein ennenkin: tahmea, kankeudessaan hieman koominen ja tietenkin vähämaalinen. . . Menemme taas Teerenpeliin. . . Päähenkilö Kalle Virtanen opiskelee Tampereen yliopistossa ja pelaa sählyä yliopiston joukkueessa. kesät hän kuitenkin viettää Lahdessa: "Ensimmäisen kesäloman olin värikaupan myyjänä, sitten kaupungin traktorikuskina ja loput pahvitehtailijana Enso Gutzeitilla. . ."
Annikki Bärmanin Paikka maan päällä (2003) kertoo Lahden koulumaailmasta, tarkemmin Mukkulan ala-asteesta (silloinen kansakoulu) 1950-70 -luvulta. Kirjan henkilöt ovat enimmäkseen kuvitteellisia, muualta tuotuja. "Joskin muutama henkilö on todellinen ja elää tekstissä omana itsenään", kirjan kirjoittaja mainitsee. Kirjassa Lahti esiintyy hyvin keskeisessä roolissa. Kirjaa lukiessa voi mielessään kulkea eri puolilla kaupunkia ja aistia sen tunnelmaa. Kirjasta käy hyvin ilmi kirjoittajan kaupungin tuntemus ja omakohtainen suhde siihen. "Okeroisten seutu oli jonkinlaista Lahden esikaupunkialuetta: viljapellot lainehtivat siellä yhä, vaikka niiden reunoille oli alkanut kehittyä asuintaloryppäitä. Salpausselän harjulla puhalsivat raikkaat tuulet, suorarunkoisten mäntyjen kuparinhohtoinen kaarna oli puun panssari: täällä sitä on elinvoimaa..."
Annikki Sankarin *Kukkivat rauniot* –romaani (1957) kertoo nuoresta, maaseudulta kaupunkiin lähteneestä Vapusta. Lahti ei ole romaanissa keskeisesti läsnä; paikka paikoin kuitenkin kuljetaan Loviisankadulla ja retkeillään Enonsaareen. Enemmän kuin kaupunkikuvaus romaani on nuoren tytön kasvukertomus koettelemusten kautta kohti rakkautta. Kaupunki näyttäytyy kovana ympäristönä, jossa nuori tyttö joutuu taistelemaan etsiessään omaa paikkaansa. Lahti elää romaanissa 1950-luvun kasvun vuosia.
Vanhempaa Lahti-aiheista kaunokirjallisuutta edustavat Selma Anttilan romaanit Nuoret kauppiaat (1938), Pankinjohtajan tytär (1914) sekä Hallimajan nuoret (1907). Romaanissa Nuoret kauppiaat kuvataan Lahtea ja lahtelaisia liikemiehiä. "Lahden kyläkuva oli muuttunut kesäkuun 19. päivänä 1877 raivonneen tulipalon jälkeen. Lahden entiset talolliset olivat myyneet metsiä sekä rakentaneet niillä rahoilla uudet komeat talot peltojen keskelle. Leveiden katujen varsilla nousi nyt komeita puutaloja, laudoitettuja, vaaleiksi maalattuja, korkeaikkunaisia ja leveäovisia. Tähän Lahden kasvuvaiheeseen avaa ikkunaa orimattilalaissyntyisen kirjailijan Selma Anttilan 1938 ilmestynyt romaani Nuoret kauppiaat", kirjoittaa Alli Hosiaisluoma-Karppinen Pitäjänsanomissa vuonna 1985. Pankinjohtajan tytär -romaanissa eletään Suomen suurlakon aikoja ja vuotta 1905, jolloin Lahti sai kaupunkioikeudet: "Kummallista, miten kotipaikka vaikuttaa minuun. Tämä pirteä pikkukaupunki on ottanut minut kokonaan, pidän kunnianasiana sen menestyksen ja ylpeilen vastasaaduista kaupunkioikeuksistamme ja väitän, että täällä valtatien varrella, teitten risteyksissä, pyristelemme siipemme hyvään lentokuntoon huolimatta kaikista roudista ja rajusäistä." Hallimajan nuoret taas kertoo Hallimaja-nimisestä tehtaasta, joka sijaitsee Vesijärven ja rautatien välittömässä läheisyydessä. Kirjassa vilahtelee tuttuja lahtelaisia paikannimiä kuten Kivistönmäki: " Kaikki kesäjuhlat ja kokoukset vietettiin Kivistönmäellä, joka oli toisella harjulla laakson laidassa vastapäätä sitä harjua, jolle työväentalo rakennettiin, ja Kivistönmäen laakenevassa laidassa, maantien vieressä, oli Härmälän puoti."
Lahti muistelmakirjallisuudessa
Pekka Laaksosen toimittama teos Meillä Lahdessa (1997) esittelee lähes viidenkymmenen lahtelaisen muistelmia kotikaupungistaan sadan vuoden ajalta. Kirjassa muistellaan mm. Pietarin ja Loviisan ratojen rakentamista, Lahden kylän paloa, kauppalan ja kaupungin kasvua, vuoden 1918 tapahtumia, radiomastojen rakentamista, uusien tehtaitten ja työpaikkojen syntyä ja jatkuvaa, kovaa yrittämistä. Kirjassa saavat äänen lahtelaiset, jotka kirjoituksissaan etsivät vastausta siihen mitä lahtelaisuus on. "Nämä arjen kulttuurista kertovat henkilökohtaiset tarinat avaavat eteemme sellaisen maailman, josta viralliset asiakirjat pääosin vaikenevat", Laaksonen kirjoittaa kirjan esipuheessa.
Pekka Laaksosen ja Veikko Neuvosen toimittamassa Lahtelaisia - Totta kai -pojat muistelevat 1950-luvun Lahtea (1996) kerrotaan mitä lahtelaiset koulupojat miettivät ja tekivät 1950-luvulla. Lahtelaisuutta muistelevat 22 lahtelaista poikaa, nyt jo keski-ikäisiä miestä. Kaikille muistelijoille on yhteistä se, että he ovat käyneet oppikoulua Lahdessa, mutta asuvat nyt muualla. "Mitä lahtelaisuus oikeastaan oli 1950-luvulla tai mitä lapsuus ja nuoruus lahtelaisena meille nyt merkitsee? Tämä kirja antaa mielestämme monisärmäisiä ja mielenkiintoisia ajatuksia vastaukseksi näihin kysymyksiin", Laaksonen ja Neuvonen kirjoittavat kirjan esipuheessa. Myös monissa elämäkerroissa tai henkilökohtaisissa muistelmissa Lahti on keskeisellä sijalla. Mm. Aira Halmeen muistelmissa Elämäni eväät (2000) kuvataan Lahden kaupunginosia kuten Pyhättömää, Launetta ja Jalkarantaa. Asemantaustaa ja sen kehitystä 1900-luvun alkupuolelta luonnehditaan Untamo Kauranteen teoksessa Tuomas Kilpisen tarina (2001). Hennalan kasarmit kansalaissodan vuosilta ja lahtelaiset henkilöt ovat esillä Arvo Laajarinteen muistelmissa Osuma (1989). Kirjassa liikutaan myös mm. Jalkarannassa ja Launeella. Pertti Huotarin kirjoittamissa Juho Huotarin suvun muistelmissa Puuseppä Juho Huotarin esivanhempia ja jälkeläisiä (2000) kuvataan Asemantaustaa ja sen asukkaita. Kirjassa on lista Asemantaustan henkilöistä ja yrittäjistä 1930-1940-luvulta. Inga Achté on muistelmissaan Nuoruus radiomastojen kaupungissa ja vähän muuallakin (1944-1961) (1995) sekä Valtateillä maailman (Muistelmia työ- ja opiskeluvuosilta 1952-1988) (1989) kuvannut Lahden kouluelämää Kannaksen Yhteiskoulussa ja Tiirismaan kouluissa eri vuosikymmeninä, eri kaupunginosien historiaa sekä Lahden kaupunginteatterin toimintaa. Kirjat sisältävät runsaasti kuva-aineistoa Lahdesta eri vuosikymmeniltä. Kuvattuina ovat mm. Vanha puukirkko ja sen aikainen kirkkopuisto.
Kirjoja Lahdesta juhlavuoden 2005 kunniaksi Ahokas, Anna-Maija; Keskiaho, Leena Henkeäsalpaava satavuotias : Tarinoita Lahdesta Pesämuna Oy, 2005 Kookas kuvateos Lahden kulttuurista, urheilusta sekä tiede- ja elinkeinoelämästä. Nimestään huolimatta kirjan tyyli on lähinnä tavanomaista organisaatiohistoriikkia. Yritysten historia ja toiminta saa kirjassa suuren osan. Aikojen halki – Kirkon kahdeksan vuosisataa Lahden seudulla Ryökäs, Esko (toim.) Keski-Lahden seurakunta, 2005 Kirkko Suomessa 850 vuotta –juhlavuoteen liittyvässä kirjassa seurataan kristillisyyden jatkumoa keskiajalta nykyaikaan useasta näkökulmasta. Tutkimuskohteina ovat mm. Hämeenkosken keskiaikaiset kirkot, kirkkotekstiilit ynnä muu kirkkotaide osana kirkon historiaa sekä seurakuntaelämä jakautumisineen ja yhdistymisineen.
Hammar, Pertti Muistikuvia Lahdesta Salpa-Holding, 2005 Kirjassa kerrotaan kaupungin historiasta kuvin. Kirjan sisältö jakaantuu useaan eri aihepiiriin, jotka on otsikoitu. Tärkeimpiä aiheita ovat kauppala-kaupunki, tori, koulut, julkiset rakennukset, satama ja Salpausselän kisat. Kirjan loppuosassa esitellään muistin virkistämiseksi vanhojen ja nykyisten yritysten nimilogoja. Pertti Hammar haluaa sen kautta muistuttaa, että niissäkin yrityksissä on työskennellyt moni lahtelainen tuoden vaurautta kaupunkiin.
Heinonen, Jouko; Karisto, Antti; Laaksonen, Pekka Salpausselän kisat : suomalainen kansanjuhla Lahden hiihtoseura, 2005 Tahko Pihkalan aloitteesta syntyneet Salpausselän kisat ovat tärkeä osa Lahden kaupungin historiaa. Kirjassa tuodaan esille Salpausselän kisat suomalaisena kansanjuhlana ja tutustutaan myös Lahdessa pidettyjen hiihdon MM-kilpailujen tunnelmiin.
Heinonen, Jouko; Kunttu, Timo Aatteen paloa ja mieltä jaloa : protestiliikkeestä monialaiseksi suurseuraksi : Lahden Kaleva 80 vuotta Lahden Kaleva, 2005. Kalevan historia pohjautuu oleellisesti seuran johtohenkilöiden muisteluksiin. Siinä kerrotaan urheiluseura Lahden Kalevan toiminnasta eri vuosikymmeniltä aina näihin päivään saakka.
Hassinen, Esa; Heinonen, Jouko Satavuotias Lahden kaupunki : lyhyt historia Lahden kaupunginmuseo, 2005 Teoksessa käydään tiivistetysti läpi Lahden kehitys 11 000 vuoden ajalta. Kirjan englanninkielisen osuuden avulla Lahden historia on muidenkin kuin suomalaisten saatavilla.
Karjala Lahdessa Huovila, Marja; Willman, Terhi (toim.) Palmenia-kustannus, 2005 Kirjan artikkeleissa kuvataan nykylahtelaisten tutkijoiden silmin kaupungin karjalaistumista. Sitä tarkastellaan monipuolisesti evakuoinnin, asuttamisen, rakennustoiminnan, arjen ja jälkipolven näkökulmista sotien jälkeisessä Lahdessa. Kirjailija Seppo Jääskeläinen luo eri näkökulmista synteesin romaaneistaan tutun Illu-hahmon kokemana.
Lahden historia 4:I – Lahden kulttuurilaitosten historia Siikaniemi, Päivi; Palmgren, Ulla (toim.) Lahden kaupunki, 2005 Lahden historia –sarjan tämä osa käsittelee Lahden koululaitoksen, kirjaston ja urheiluelämän historiaa noin 1870-luvulta nykypäivään. Sisältää mustavalkokuvia ja taulukoita.
Lahden Historia 4:II - Lahden kulttuurilaitosten historia 2 Ulla Palmgren (toim.) Lahden kaupunki, 2006 Lahden historia -sarjan tämä osa käsittelee Lahden teatterin, orkesterin, museon ja kulttuuritoimen historiaa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Kirja sisältää mustavalkokuvia.
Mäkelä, Reino Lahden seurakunnan pojat : aikansa ilmiö Lahden seurakuntayhtymä, 2005 Kirja kertoo Lahden Seurakunnan Poikien (LSP) tekemästä mittavasta nuorisotyöstä erityisesti sotien jälkeisinä vuosina 1950- ja 60-luvuilla. Tuohon aikaan pojat pitivät itsestään selvyytenä kuulumista seurakuntapoikiin. Se oli kasvualusta, jolta oli hyvä ponnistaa elämää varten. Historiikin kirjoittaja Reino Mäkelä kuului LSP:n kerhopoikiin 1950-luvulla. Mukana on myös muiden seurakuntapoikina toimineiden omakohtaisia kertomuksia. Tekstin ohessa on myös runsaasti kuvamateriaalia.
Ojanen, Aimo O. Sofiankadulta Radiomäelle : poliisitarinoita Omakustanne 42 vuotta poliisina toiminut tekijä kertoo poliisielämästä ja väkivaltarikoksista Helsingissä, Jyväskylässä ja Lahdessa 1960-luvulta alkaen.
Palmgren, Ulla Mitä Lahdessa tapahtui 1905 Lahden kaupunginmuseo, 2004 Ulla Palmgrenin teos on aikamatka sadan vuoden takaiseen Lahteen. Kirjassa tutustutaan lahtelaiseen elämään muun muassa uutisten ja kauppalanhallituksen pöytäkirjojen perusteella.
Pihlaja, Juhani Lahti-Käsikirja Lahden kaupunki, 2005 Käsikirja, joka sisältää tilastotietoa sekä perustietoja Lahden kehityksestä. Kattava kirja on tarkoitettu hakuteokseksi.
Rehn, Pentti E. Harjulta alas kaupunkiin Pilot-Kustannus Oy, 2005 Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lahteen kieltolain ajoilta 1950-luvulle. Siinä kerrotaan lahtelaisen Einon tarina alkaen hänen pikkupoika –vuosistaan.
Satavuotias kotikaupunkini Lahti Lahden kaupunginmuseo [toimituskunta: Onerva Vartiainen...et al.] Kirjaan on koottu valikoima lahtelaisten koululaisten ajatuksia satavuotiaasta kotikaupungistaan. Kirjoitustapahtuma, jossa kirjan kirjoitukset syntyivät, järjestettiin syksyllä 2004. Yhteensä kirjoituksia tuli lähes 1300. Tilanpuutteen vuoksi kaikkia kirjoituksia ei voitu julkaista, mutta osa niistä on kuitenkin päässyt muihin paikallismedioihin. Kaikki kirjoitelmat säilytetään Lahden kaupunginmuseossa.
Takala, Hannu Lahden Ristola ja Etelä-Suomen varhaisin jääkauden jälkeinen asuttaminen Lahden kaupunginmuseo Arkeologisen väitöskirjan suomenkielinen laitos esittelee kaikki Suomen asutushistorian kannalta keskeiset löydöt päähuomion ollessa Lahden Ristolan asuinpaikassa. Kirjasta selviää, milloin ja mistä ensimmäiset jääkauden jälkeiset asukkaat ovat tulleet Etelä-Suomeen. Sisältää mustavalko- ja piirroskuvituksen sekä karttoja ja taulukoita.
Tösseröt : Tipalan tyyliin 50-luvun Lahdessa Uusitalo, Sirkku (toim.) Lahden tyttölyseon ja Tiirismaan koulun seniorit, 2005 Kirja koostuu koululaiselämän kuvauksista 1940- luvin lopulta 1960-luvun alkuun. Se kertoo Tipalan silloisista opettajista, oppiaineista, koulun julista, harrastuksista ja elämänmenosta 50-luvun niukkuudessa –kepposia väliin jättämättä.