Maria Nissi, Ritva Sorvali, Jarkko Mikkola ja Sami Lanki näytelmässä Minä olen Adolf Eichman. Kuva: Aki Loponen

Älä elämää pelkää- lauluilta Kaj Chydeniuksen sävelin Ritva Sorvalin tulkitsemana.
Kuva: Kari Lohko

Ritva Sorvali näytelmässä
Sotamies Juan ja Lontoon Prinsessa.
Kuva: Jari Mahkonen

 

 Kuukauden 
yhdistys -palstan arkisto

 

 

 

 

Teatteri Vanha Juko perustettiin Jari Juutisen johdolla Lahteen 1995. Alkuun ajatuksena oli kokeilla vuoden ajan, kuinka lahtelaiset ottaisivat uuden ammattiteatteriryhmän omakseen. Alun vaikeuksien jälkeen Vanha Juko on vakiinnuttanut paikkansa Lahden ja Suomen teatterielämässä. Viime vuonna vapaisiin teatteriryhmiin kuuluva Vanha Juko juhli jo 10-vuotissyntymäpäiviään.

Juutista ja kumppaneita yhdisti halu tehdä teatterissa jotain sellaista, mitä Lahdessa ei ole ennen koettu. Juutisen mukaan hyvään nykyaikaiseen teatteriin kuuluu vuorovaikutus yleisön kanssa.

Vanha Jukon perustaminen toi Lahden teatterielämään uusia tuulia myös vierailuteatteri-periaatteen, improklubien ja stand up –komiikan muodossa. Vierailuperiaatteen myötä myös Kom-teatteri on löytänyt Lahteen. Vanha Juko on toiminut ponnahduslautana monelle nuorelle esiintyjälle, muun muassa Paavo Honkimäellä ja stand up -koomikko Niko Kivelälle.

Vanhan Jukon ohjelmistosta löytyy jokaiselle jotakin. Siihen kuuluu perinteisten näytelmien lisäksi suosittuja lauluiltoja Kaj Chydeniuksen sävelin. Esimerkiksi Ritva Sorvalin tulkitsema Älä elämää pelkää -lauluilta on jo pitkään ollut yleisön kestosuosikki. "Sitä pidetään ohjelmistossa mukana niin kauan kuin kysyntää riittää", Juutinen lupaa. Yhteistyössä Chydeniuksen kanssa on syntynyt myös kaksi lastenoopperaa.

Juutisen mukaan ryhmän toiminta perustuu bändifilosofialle: "Tehdään yhdessä niin hyvää kuin mahdollista". Hän kertoo parhaiden ideoiden olevan yleensä sisäsyntyisiä. Ne syntyvät omassa porukassa ja niitä kehitellään yhdessä eteenpäin. Teatterin ohjelmistopolitiikkaa voikin kutsua luovalla tavalla sattumanvaraiseksi. Ryhmä pyrkii kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti. "Jokaisesta produktiosta on tarkoitus oppia jotakin", Juutinen sanoo ja kuvaa niitä eräänlaisiksi kehittymis- tai tutkimusprojekteiksi. Tällainen tutkimusprojekti oli myös kolme kesää kestänyt kesäteatteri Karirannassa. Vaikka yleisö piti esityksistä, teatteriryhmä ei kokenut kesänäytöksiä omaksi jutukseen ja kesäteatteritoiminnasta päätettiin luopua. Yleisömäärät eivät ole Vanhalle Jukolle tärkein mittari, laatu menee kaiken edelle: "Meille katsoja ei ole pelkkä numero", Juutinen korostaa.

Ne, joilta Eichman on vielä jäänyt katsomatta, ehtivät vielä syksyllä korjaamaan tilanteen. Lokakuussa saa ensi-iltansa myös uusi näytelmä. "Luvassa on yllätyksiä", Juutinen lupaa.

Teatteri Vanha Juko